Ensyklopedia on tarkoitettu työkaluksi tutkijoille, opiskelijoille ja kaikille filosofiasta kiinnostuneille. Artikkeleiden tulee olla asiantuntevia, mutta lukijoilta ei tule olettaa laajoja ennakkotietoja aiheesta. Logoksen artikkeleita käytetään esimerkiksi lukioissa sekä yliopistojen pääsykokeissa, mikä edellyttää artikkelien kieliasulta erityistä selkeyttä.

Aiheita käsitellään mahdollisimman laajasta perspektiivistä, ja käsittelyssä tulee pyrkiä tasapuolisuuteen. Jos artikkelin aihe tai näkökulma on suppeampi, on näkökulma selitettävä artikkelin ingressissä tai johdantokappaleessa. Viittauksia omiin töihin on käytettävä vain harkiten, ja kiistanalaiset väitteet tulee esittää kiistanalaisina. Ensyklopedian artikkeleissa on vältettävä poleemista otetta. Pyrkimys mahdollisimman selkeään ilmaisuun ja liiallisen filosofisen jargonin välttäminen ovat ensyklopedioiden kohdalla hyveitä.

Artikkeleiden tarkoitus on tarjota lähtökohta, joka ohjaa lukijaa tutustumaan aiheeseen merkittävimpien siihen liittyvien kontribuutioiden kautta. Toisin sanoen artikkelit ohjaavat lukijaa kirjallisuuden pariin ja opastavat kriittiseen lukemiseen. Käsiteltävään aiheeseen kuuluvien ensisijaisten lähteiden ja merkittävimpien kommentaarien esiintuominen on oleellinen osa ideaalisen ensyklopedia-artikkelin sisältöä. Tutkimuskirjallisuudesta poiketen varsinaisessa leipätekstissä viittauksia on kuitenkin syytä välttää: ne sopivat vain kiistanalaisten väitteiden tueksi, suoriin lainauksiin ja muihin erikoistapauksiin. Lopun kirjallisuusluettelon on tarkoitus ohjata lukija jatkokirjallisuuden pariin.

Logokseen voi tarjota artikkeleita koska tahansa.

HUOM! Artikkelit on toimitettava docx tai rtf-muodossa. LaTexilla kirjoitetut tekstit eivät käy. Artikkeleihin on mahdollista liittää kuvia ja kaavioita, kunhan oikeudet ovat kunnossa. Kuvat toimitetaan jpg-muodossa, ja niiden paikka merkitään tekstiin seuraavasti: [KUVA 1]

Artikkelin osat

Artikkeleiden rakenteesta kerrotaan tarkemmin alla, mutta periaatteessa jokainen artikkeli koostuu seuraavista osista:

1. Ingressi, joka määrittelee lyhyesti, mistä on kysymys. Vältetään kuitenkin ilmauksia "Seuraavassa esittelen/esitellään" jne. ja kerrotaan sen sijaan artikkelin tärkeimmästä sisällöstä. Tähän pyritään kahdella tai kolmella virkkeellä.
2. Sisällysluettelo, jossa luetellaan artikkelin väliotsikot.
3. Artikkelin varsinainen sisältö. Katso tarkemmat kuvaukset artikkelityypeistä alla.
4. Kaikkiin artikkeleihin kirjoitetaan mahdollisuuksien mukaan erityinen katsaus aiheen tutkimukseen ja vaikutukseen Suomessa.
5. "Suositeltavaa jatkolukemista" -osuus, johon poimitaan kirjallisuudesta muita teoksia tai artikkeleita, joista aiheeseen perehtyminen kannattaa aloittaa. Esimerkiksi hyvät johdatukset tai lukemistot esitellään tässä kohdassa, jotta lukija voi perehtyä aiheeseen tarvittaessa paremmin.
6. Kirjallisuus (ks. "Kirjallisuusluettelo ja internet-lähteet" alla)
7. Internet-lähteet ja -linkit (ks. "Kirjallisuusluettelo ja internet-lähteet" alla)

Otsikot

Artikkeleissa käytetään väliotsikkoja. Leipäteksti jaetaan sopiviin alaosioihin, ja niille annetaan informatiiviset väliotsikot. Myös luettavuuden takia väliotsikoita on hyvä sijoittaa vähintäänkin n. 5000–7000 merkin välein, mielellään enemmänkin. Väliotsikot lihavoidaan ja niiden yläpuolelle lyödään kaksi tyhjää riviä ja alle yksi. Perustellusta syystä voidaan väliotsikkojen lisäksi käyttää myös toisen tason alaotsikoita, jotka kursivoidaan ja joiden ylä- ja alapuolelle lyödään yksi tyhjä rivi. Kirjallisuusosion otsikkojen molemmin puolin lyödään yksi tyhjä rivi.

Pituus

Artikkeleiden pituus riippuu käsiteltävästä aiheesta. Alustava ohje on, että artikkelin toivottu pituus on keskimäärin 20 000–40 000 merkkiä välilyönteineen. Tapauskohtaisesti voidaan julkaista myös lyhyempiä tai pidempiä artikkeleita. Artikkelin pituudesta voi ja tulee aina neuvotella toimituksen kanssa. Nettijulkaisun kohdalla pituus ei ole fyysinen este.

Pitkien artikkeleiden kirjoittamisen sijaan on suositeltavaa pilkkoa kokonaisuuksia sopiviin osiin eri artikkelityypeiksi. Esimerkiksi yksittäistä filosofia tai filosofista traditiota käsittelevä kokonaisuus on luontevaa purkaa yhdeksi katsauksenomaiseksi kehyskertomukseksi ja sen lisäksi tarkemmiksi yksittäisiä teoksia, ajattelijoita ja käsitteitä käsitteleviksi artikkeleiksi (ks. osio artikkelityypit, alla).

Viitteiden käyttö

Artikkeleissa voi käyttää viitteitä, ja lainauksien lähteet tuleekin osoittaa selvästi. Viitteiden käyttö on kuitenkin rajattava mahdollisimman vähäiseksi, ja toimitus poistaa harkintansa mukaan liiallisiksi katsomansa viitteet. Sanakirja-artikkeli poikkeaa tässä suhteessa perinteisestä tutkimusartikkelista. Kirjallisuutta voi raskaiden lähdeviitteiden sijaan esitellä kirjallisuusluettelossa.

Ensyklopedia-artikkeleissa käytetään vain sisäviitteitä. Esimerkiksi näin: "Minulla ei ole vahvaa uskoa 'järjen voittoon'" (von Wright 1995, 143). Alaviitteiden käyttö sivun lopussa ei ole mahdollista ensyklopedia-artikkeleissa. Edes huomioita ei voi ilmoittaa alaviitteissä. Lainaukset ja kaikki olennaiset viitteet ilmoitetaan siis sisäviitteillä. Huomioita voi välttämättömissä tapauksissa lisätä itse tekstiin.

Jos artikkelissa sivutaan aihepiiriä, jota on käsitelty jossain muussa Logoksessa julkaistussa artikkelissa, lisätään leipätekstiin sopivaan kohtaan ristiviite muotoa (ks. Platon).

Kirjallisuusluettelo ja verkkolähteet

Artikkeleihin tulee liittää kirjallisuusluettelo, joka voi sisältää myös sellaisia aiheen kannalta tärkeitä teoksia, joihin artikkelin kirjoittaja ei ole viitannut. Jos kaikkia kirjallisuusluettelon teoksia ei kuvata tai kommentoida, kirjallisuusluettelo jaetaan kahteen osaan: ”suositeltavaa jatkolukemista” ja ”kirjallisuus”. Kirjallisuusluettelon kannalta on olennaista, että se johdattaa lukijan aihealueen keskeisimpien lähteiden pariin.

Suositeltavaa jatkolukemista -otsikon alla nimikkeitä esitellään bibliografiseen tapaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lauseen tai kahden kuvausta tärkeimmistä kirjallisuuslähteistä ja niiden merkityksestä aiheen kannalta. Nämä tekstit toimivat jatkolukuvihjeinä aiheesta laajemmin kiinnostuneelle lukijalle. Esimerkiksi näin:

Dummett, Michael (1993). Origins of Analytic Philosophy. Duckworth, London.
- Fregeä painottava, keskeinen teos analyyttisen filosofian taustasta.

Lyhyemmissä ja pitkälti erikoistuneissa artikkeleissa voi harkinnan mukaan olla tarkoituksenmukaista kuitenkin liittää mukaan ainoastaan perinteinen kirjallisuusluettelo (ohjeiden mukaan muotoiltuna).

Kirjallisuusluetteloon ei merkitä suositeltavaa jatkolukemista -osuudessa mainittuja teoksia.

Kirjallisuusluettelossa kirjoista ja monografioista ilmoitetaan kirjoittajan (tai kirjan toimittajan) suku- ja etunimi, ilmestymisvuosi, teoksen nimi kursiivissa, kustantaja, kustantajan kotipaikka.

Aikakauslehdissä julkaistuista artikkeleista ilmoitetaan kirjoittajan suku- ja etunimi, ilmestymisvuosi, artikkelin nimi lainausmerkkien sisällä, julkaisukanavan nimi kursiivissa, lehden numero ja sivunumerot. Käännösteoksissa mainitaan myös alkuteoksen nimi ja ilmestymisvuosi sekä kääntäjän nimi.

Toimitetuissa artikkelikokoelmissa julkaistuista artikkeleista ilmoitetaan kirjoittajan suku- ja etunimi, ilmestymisvuosi, artikkelin nimi lainausmerkkien sisällä, teoksen toimittajan nimi, teoksen nimi kursiivissa, kustantaja, kustantajan kotipaikka ja sivunumerot.

Verkossa julkaistujen artikkelien ja teosten perään merkitään doi-tunniste, jos julkaisulla on sellainen. Jos kirjalla ei ole doi-tunnistetta, merkitään linkki teokseen kustantajan nettisivulla.

Esimerkkejä:

Dewey, John (1999). Pyrkimys varmuuteen. (The Quest for Certainty, 1929). Suom. Pentti Määttänen. Gaudeamus, Helsinki.

Thomas, Emily (2020). The Meaning of Travel. Philosophers Abroad. Oxford University Press, Oxford. global.oup.com/academic/product/the-meaning-of-travel-9780198835417

Kaila, Eino (1932). "Muutama huomautus persoonallisuudesta". Ajatus V, 5–22.

Gendler, Tamar Szabó (2008). "Alief and Belief". The Journal of Philosophy 105(10), 634–663. doi.org/10.5840/jphil20081051025

Koivisto, Juha, Markku Mäki & Timo Uusitupa (toim.) (1995). Mitä on valistus? Vastapaino, Tampere.

Santayana, George (1968). Selected Critical Writings of George Santayana (1896–1936). Toim. Norman Henfrey. Cambridge University Press, Cambridge.

Österman, Bernt (2014). "Spåret efter The Varieties of Goodness – en jämförelse av värdefilosofin hos Georg Henrik von Wright och Judith Jarvis Thomson". Teoksessa Nora Hämäläinen, Juhana Lemetti & Ilkka Niiniluoto (toim.) Hyve. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 45, 123–132.

Tehostukset ja muut merkinnät

Artikkeleissa ei käytetä muita tehostuskeinoja kuin kursiivia ja otsikoissa lihavointia. Kappalejaot merkitään tyhjällä rivillä. Sisennyksiä ei käytetä. Esimerkiksi siis lainaukset tasataan samaan linjaan muun tekstin kanssa.

Artikkelin kirjoittajan nimi tulee artikkelin ensimmäiselle sivulle otsikon alle (ei muualle).

Vuosiluvut ilmoitetaan kokonaisina ja ajatusviivalla (esim. yhdysmerkillä ilmoitettu ei-kokonainen vuosilukuilmaus 1708-26 muutetaan muotoon 1708–1726).

Sivunumerot ilmoitetaan samalla tavoin kuin vuosiluvut eli ajatusviivalla yhdysmerkin sijasta (esim. 22–26). Ajatusviivaa käytetään myös silloin kun loppusivua ei ole ilmoitettu, eli kun sivuväli ei ole kokonainen (esim. 455–).

Vieraskielisten teosten nimet merkitään seuraavasti: Jos suomennos on olemassa, käytetään suomennoksen nimeä. Tällöin alkuperäinen, vieraskielinen nimi mainitaan vain ensimmäisellä kerralla sekä kirjallisuusluettelossa, esim. Bergsonismi (Le bergsonisme). Jos suomennosta ei ole, käytetään alkuperäistä nimeä ja suomennetaan se nimen perään näin: L'évolution créatrice (Luova evoluutio). Suluissa olevaa nimeä ei siis tällöin kursivoida eikä käytetä lainausmerkkejä.

Kieliasun tyylistä ja oikeakielisyydestä

Tarkista, ettei tekstin aikamuoto vaihdu perusteetta. Artikkelissa tulee käyttää aikamuotoja yhtenäisesti ja johdonmukaisesti.

Vältä liian pitkiä ja koukeroisia virkkeitä. Useita sivulauseita sisältävät virkkeet aiheuttavat helposti ongelmia viittaussuhteisiin ja vaikeuttavat tekstin lukemista.

Vältä kankeita ja kapulakielisiä ilmaisutapoja (kautta, taholla, myötä, välityksellä, johdosta, toimesta, koskien, liittyen, suhteen, nähden, osalta). Lähes aina löytyy yksinkertaisempi ja tyylikkäämpi tapa ilmaista lauseen tärkein sisältö. Esim. ei: ”Tutkimuksessa on tapahtunut edistystä” vaan: ”Tutkimuksessa on edistytty.”

Vältä vierasperäisiä ilmaisuja ja anglismeja kuten: ”Olen kiinnostunut en vain metafysiikasta vaan myös etnografiasta.” ”Se on hankalaa, että keskustelu puuroutuu.”

Vierasperäisiä sanoja käytetään vain silloin, kun niille ei ole lainkaan suomenkielisiä vastineita. Joskus sanat voivat esimerkiksi olla tiettyjen alojen teknisiä termejä. Useimmiten esimerkiksi sivistyssanoille löytyy kuitenkin suomenkielinen vastine.

Myös lauseenvastikkeiden liikakäyttö tekee tekstistä vaikealukuista. Kannattaa käyttää mieluummin sivulauseita tai muodostaa erillinen virke. Esim. ei: ”Saksalainen romantiikka on moninainen perinne kattaen erilaisia suuntauksia” vaan: ”Saksalaisen romantiikan perinne sisältää monenlaisia suuntauksia.”

Artikkelien päivittäminen

Verkkoympäristö tarjoaa mahdollisuuden artikkeleiden aktiiviseen päivittämiseen. Artikkelin kirjoittajan on mahdollista tarkentaa, täydentää ja laajentaa artikkeliaan sen julkaisun jälkeen, ja tähän toimitus kannustaakin. On erityisen hyödyllistä täydentää artikkelia niiltä osin kuin aiheesta ilmestyy uutta merkittävää tutkimusta. Selvästi keskeneräisiä artikkeleita ei kuitenkaan julkaista.

Toimitus ohjaa artikkeleista saadun palautteen kirjoittajalle ja ottaa kantaa, onko palautteen vuoksi syytä tehdä muutoksia artikkeliin.

Ensyklopedian toimituksen rooli

Toimitus tarkistaa, editoi, hyväksyy ja julkaisee artikkelit sekä päättää mahdollisen ulkoisen vertaisarvioinnin käynnistämisestä (ks. “Vertaisarviointi”, alla). Pienet toimitukselliset korjaukset toimitus tekee oma-aloitteisesti; isommista toimituksellisista muutoksista keskustellaan artikkelin kirjoittajan kanssa. Artikkeleita voidaan myös lyhentää tai pilkkoa useammaksi erilliseksi kokonaisuudeksi. Toimittajien tehtävänä on myös antaa palautetta sekä ehdottaa muutoksia artikkelin sisältöön ja alaan. Artikkeliin pyydetään lähes poikkeuksetta muutoksia, täsmennyksiä ja korjauksia ennen julkaisua.

Vertaisarviointi

Logos-ensyklopedialla on oikeus käyttää Tieteellisten seurojen valtuuskunnan (TSV) myöntämää vertaisarviointitunnusta. Jos artikkelille päätetään hankkia vertaisarviointitunnus, lähetetään se ennen julkaisua arvioitavaksi kahdelle riippumattomalle, toimituksen ulkopuoliselle asiantuntijalle. Ensyklopediassa voidaan edelleen julkaista artikkeleita myös ilman vertaisarviointia: tällöin artikkelin arviointi hoidetaan ensisijaisesti toimituksessa. Toimitus päättää vertaisarvioinnin käynnistämisestä yhdessä kirjoittajan kanssa.

Julkaisuoikeudet

Mikäli Logos-ensyklopediassa julkaistu artikkeli julkaistaan jossain toisessa julkaisussa, on julkaisuun merkittävä Logos alkuperäiseksi julkaisuksi. Tämän lisäksi uudessa julkaisussa on mainittava asiaan kuuluva viite Logoksen sivulle alkuperäisen artikkelin löytämiseksi.

Esimerkiksi näin:

Kuosmanen, Jaakko (2014). ”Berlin, Isaiah”. Logos-ensyklopedia. Eurooppalaisen filosofian seura ry, Tampere. Verkossa: https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/berlin-isaiah (xx.xx.xxxx/viittauksen päivämäärä)

Artikkelityypit

Karkeasti ottaen artikkelit jakautuvat kahteen eri tyyppiin, kehyskertomuksiin ja syventäviin artikkeleihin. Kehyskertomukset ovat ison mittakaavan karttoja, joissa ei mennä yksityiskohtiin. Syventävät artikkelit voi taas ymmärtää paikalliskarttoina, joihin on merkitty niin polut kuin karikotkin. Alla olevassa jaottelussa ensimmäistä tyyppiä edustavat tyypit 1, 2, jälkimmäistä 3, 4a ja b.

Ylemmän tason artikkelit ovat yleistason katsauksia aiheesta. Alustava ohje on jäsentää artikkeli kronologisesti, mutta tapauskohtaisesti aihetta voi lähestyä myös ongelmakeskeisesti (näiden yhdistelmäkin on tietysti mahdollinen). Näissä artikkelityypeissä tuodaan esiin filosofian keskeisiä käsitteitä, osa-alueita ja aikakausia. Artikkelityyppi 3 käsittelee yksittäisiä filosofeja jo hieman tarkemmin. Yksittäisen filosofin ajatusten ja teosten sisältö tuodaan kuitenkin tarkasti esiin artikkelityypeissä 4a ja 4b.

1. Filosofian osa-alueet ja aikakaudet

- Filosofian osa-alueita ja suuntauksia yleisesti esittelevät artikkelit kuten "metafysiikka", "etiikka", "mielen filosofia", "fenomenologia" ja niiden yksityiskohtaisemmat ala-artikkelit kuten "metaetiikka", "enaktivismi" jne.
- Filosofian historian kausien yleiset ja yksityiskohtaisemmat esitykset kuten "antiikin filosofia", "stoalaisuus", "varhaismoderni filosofia" jne.
- Itsestään selvä osa filosofista ensyklopediaa. Sisältää hakusanoja, jotka filosofisen sanakirjan on enemmän tai vähemmän pakko sisältää täyttääkseen tehtävänsä.
- Historiallinen ote etenkin yleisesittelyissä. Myös systemaattisemmin orientoituneissa filosofian osa-alueiden yleisesittelyssä pyritään taustoittamaan historiallisesti osa-alueelle ominaisia kysymyksenasetteluita.
- Syntyy varmasti päällekkäisyyksiä filosofisanastojen (3) ja (4) kanssa, mutta tämä ei ole suuri ongelma.
- Huomaa tässäkin yleinen artikkeleiden hierarkia. Erityisesti laajat aiheet kuten filosofiset suuntaukset tai filosofian osa-alueet kannattaa pilkkoa useammaksi artikkeliksi päähakusanan alle.

2. Filosofiset käsitteet ja käsitteet filosofisesti

- Selkeästi filosofian alaan kuuluvat termit kuten esim. "kategoriat", "idealismi", "utilitarismi", "korrespondenssiteoria", "kiinalainen huone", "de re" jne. Toisin sanoen ismit ja tekninen sanasto.
- Muut käsitteet, joita on tematisoitu filosofisesti tai jotka ovat filosofisesti kiinnostavia. Esim. "havainto", "terrorismi", "luonto", "muoti" jne.
- Käsitteet pyritään pitämään kiinni historiallisissa toimijoissa, eikä niitä abstrahoida 'ideaksi', eli kerrotaan miten filosofit ovat käsitteitä käyttäneet.
- Artikkeleissa kartoitetaan näiden käsitteiden historiaa filosofisessa keskustelussa. Tarkastelun aikaväli voi olla lyhyt tai pitkä (esim. "koko filosofian historia" tai tarkempi kartta tuoreemmasta keskustelusta. Artikkelin otsikko voi siten olla esim. "terrorismi (2000-luvun keskustelussa)".
- Joidenkin hakusanojen kohdalla saattaa olla aiheellista antaa termin vastineet myös useammassa kielessä.
- Käsitteiden valintakriteeri on toisaalta merkittävyys ja toisaalta tarjottujen artikkeleiden laatu. Artikkelit voivat siis sisältää käsitteitä, jotka eivät kuulu itsestään selvästi filosofian sanastoon, mutta joiden relevanssi syntyy tarkastelutavan kautta.
- Todennäköisesti syntyy jonkin verran päällekkäisyyksiä filosofisanastojen (4) kanssa, mutta se ei ole ongelma.

3. Yksittäisistä filosofeista kertovat artikkelit

- Esim. "Locke", "Quine", "Ahlman", "Niiniluoto".
- Käsitellään yksittäistä filosofia sekä elämäkerrallisesti että filosofisesti. Filosofiassa pysytellään yleisellä tasolla: filosofinen informaatio tarkentuu artikkelityyppien 4a ja 4b kautta.
- Mikäli täydentäviä artikkeleita ei ole tiedossa, filosofialle tulee antaa enemmän tilaa, mutta artikkelin jakamista kahteen tai useampaan osaan kannattaa harkita. Näin erityisesti, jos elämänkerran ja filosofian yhdistävä artikkeli uhkaa paisua.
- Artikkeleiden tulee olla luonteeltaan asiallisen kriittisiä, ei superlatiivein täytettyjä ylistyksiä.
- Ulkomaisten filosofien kohdalla olisi hyvä mainita myös mahdolliset yhteydet Suomeen.
- Klassikkojen lisäksi mukaan voidaan tietenkin ottaa myös vähemmän tunnettuja ajattelijoita. Logoksen kannalta on erityisen mielenkiintoista kartoittaa kotimaista tarjontaa.
- Artikkelin rakenne: ingressi, elämä, teokset, reseptio/vaikutus, X Suomessa

a) hyvin lyhyt ingressinomainen tiivistelmä
b) elämä (syntymä- ja mahdollinen kuolinvuosi ynnä syntymä- ja mahdollinen kuolinpaikkakunta, elämäkerta sisältäen mahdollisen akateemisen uran ja filosofisen kehityksen, mutta mukana voi olla myös muuta tärkeää informaatiota). Filosofiset taustavaikuttimet ja traditio tuodaan esiin tässä osiossa tai osiossa c).
c) teokset ja niiden teemat (kirjat ja merkittävät artikkelit; kronologinen järjestys, lyhyet luonnehdinnat – teokset käydään läpi tarkemmin artikkelityypissä 4b)
d) vastaanotto / vaikutus (viittaukset tulkintalinjoihin, mahdolliseen kritiikkiin, vaikutushistoria)
f) X Suomessa (katsaus suomalaiseen tutkimukseen sekä X:n mahdolliseen vaikutukseen Suomessa)

- Alaotsikoinnissa noudatetaan tätä rakennetta: elämä, teokset, vaikutus, X Suomessa.
- Aiheen niin vaatiessa tästä rakenteesta voidaan poiketa hyvästä syystä; esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen kohdalla jako voi olla vaikkapa teologia, metafysiikka, etiikka tms.

4. Filosofisanastot

- Kuuluvat yksittäisistä filosofeista kertovien artikkeleiden alle, täydentämään ja syventämään pääartikkelia.
- Koostuvat kahdenlaisista artikkeleista:

a) Filosofin teemat ja hänen käyttämät termit
- Esim. "Rousseau luonnosta" tai "Mill vapaudesta" jne.
- Artikkeleissa käydään läpi, miten yksittäinen ajattelija on käyttänyt näitä termejä tai kuinka hän kehittelee teemojaan.
- Voi myös olla, että yksi ja sama filosofi käyttää jotain termiä useammassa eri merkityksessä.
- Viittaukset teoksiin ja muutama sana mahdollisista olemassa olevista suomennosvaihtoehdoista (ja viittaukset suomennoksiin)
- Tulkintalinjat
- Hakemistossa voi olla sekä alkukielinen että suomennettu termi.

b) Filosofin teokset (ja merkittävät esseet tms.)
- Esim. "Rousseau: Yhteiskuntasopimus", "Merleau-Ponty: Silmä ja mieli", "von Wright: Hyvyyden muunnelmat" jne.
- Bibliografiset tiedot (alkuperäiset sekä mahdollinen suomennos). Nämä merkitään joko artikkelin loppuun tai – kirjoittajan niin halutessa – sen alkupuolelle.
- Hakemistossa sekä alkuperäinen nimi että mahdollinen suomennos tai vakiintunut suomenkielinen nimi (muita käännöksiä voi mainita harkinnan mukaan)
- Historia: julkaisuun liittyvät seikat, osallistuiko johonkin keskusteluun, vastaanotto jne.
- Teoksen keskeinen sisältö: teemat, argumentit (+ mahdollinen kritiikki, tulkintavariaatiot) – tämä on olennaisin osa teosartikkelia.

Tarkistuslista

Tarkista ennen kuin lähetät artikkelin, että...

1. Artikkelin tyyli on ensyklopediamainen: pyrkimys kohti neutraalia ja kartoittavaa esitystapaa. Teksti noudattaa edellä mainittuja ohjeita kieliasusta ja välttää kapulakieltä.
2. Muotoseikat ovat oikein: kappalejako merkitty oikein (vain tyhjällä rivillä), artikkelissa on kaikki vaaditut osat, artikkeli ei sisällä kaksoisvälilyöntejä, kirjoittajan nimi on artikkelin alussa otsikon alla, vuosiluvut ja sivunumerot yms. on merkitty ohjeiden mukaisesti. Poista kaikki kappaleiden muotoilumäärittelyt!
3. Väliotsikoita on riittävästi, ja ne on lihavoitu. Väliotsikon yläpuolella on kaksi tyhjää riviä ja alapuolella yksi. Mahdolliset toisen tason väliotsikot on kursivoitu ja niiden ylä- ja alapuolella on yksi tyhjä rivi.
4. Kirjallisuusluettelo on muodollisesti oikein ja että ainakin aiheeseen syventymisen kannalta suositeltavimmat teokset on kuvattu lyhyesti. Nämä sijoitetaan kirjallisuusluettelon alkuun ja erotetaan tarvittaessa (jos kaikkea luetteloitua kirjallisuutta ei ole kuvattu) muusta kirjallisuudesta tyhjällä rivillä.
5. Internet-linkit (sikäli kuin niitä on) toimivat, ja niihin sisältyy lyhyt kuvaus.
6. Tarkista myös seuraavat yleiset mutta helposti huomiotta jäävät virheet:
– Nimien etukirjaimet erotetaan suomessa välilyönnillä: G. W. F. Hegel, ei G.W.F.
– Englannin kielestä poiketen suomen kielessä puolilainausmerkkejä käytetään vain lainauksen sisäisiin lainausmerkkeihin sekä vieraskielisten sanojen käännöksen yhteydessä, esim.: Eräs Kantin keskeisimmistä termeistä on Anschauung, ’havainnointi’.

Ohjeita kirjoittajalle

Tietoa ensyklopediasta