Yliopiston keskivartalo kasvaa


yliopistot
tiedepolitiikka

Yhdysvalloissa on tehty tutkimus, jonka mukaan yhteensä n. 90 prosenttia professoreista mieltää itsensä ’liberaaleiksi’(44.1%) tai vähintäänkin ’maltillisiksi’ (46.1%) ja alle 10 prosenttia ’konservatiiveiksi’ (Neil Gross & Solon J. Simmons ”The Social and Political Views of American Professors”, 2007). Matthew Woessnerin ja April Kelly-Woessnerin tutkimuksen mukaan tämä selittyy henkilökohtaisten arvovalintojen kautta. Tutkijan ura ei tue konservatiivien arvojen toteuttamista.

Yhdysvaltalainen äärivasemmisto ja liberaalit olivat Woessnerin & Kelly-Woessnerin tutkimuksen mukaan huomattavasti kiinnostuneempia väitöskirjan tekemisestä kuin konservatiivit ja oikeisto. Siinä missä liberaalit arvostivat selvästi enemmän elämänfilosofian kehittämistä ja originaalien teoksien kirjoittamista, konservatiivit arvostivat puolestaan perhe-elämää ja taloudellista menestystä. Liberaalit ilmoittivat arvostavansa intellektuaalista vapautta ja luovuutta. Konservatiivit arvostivat henkilökohtaisia saavutuksia, järjestelmällisyyttä ja käytännöllisiä ammatteja, joissa voi tienata hyvin.

Liberaalit valitsivatkin humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aineita kaksi kertaa useammin kuin konservatiivit, jotka puolestaan valitsivat luonnontieteitä enemmän. Vasemmiston ja liberaalien osuus yliopistosta valmistuneista oli suurempi kuin konservatiivien ja äärioikeiston.

Suomessa Jorma Hietamäki kirjoitti jokin aika sitten Tieteessä tapahtuu –lehdessä tutkimuksestaan, joka käsittelee suomalaisten tieteentekijöiden maailmankuvia. Siinä on osuus, jossa tarkastellaan tutkijoiden poliittista suuntautuneisuutta. Hietamäen mukaan Vihreät saavat eniten kannatusta ja toiseksi eniten Kokoomus. Muut puolueet ovat selvästi perässä kahden suurimman saadessa yhteensä 65 prosentin kannatuksen (Vihreät 37%, Kokoomus 28%, seuraavana SDP 11%, Keskusta 10% Vasemmistoliitto 8% , RKP ja Kristilliset 4-5% ja loput alle 3%).  Helsingin Sanomissa ehdittiin jo hötkyillä ja lukijoita kehotettiin muistamaan, että kun yliopistotutkijalta seuraavan kerran kysytään ilmastonmuutoksesta, niin vastaaja on todennäköisesti Vihreiden kannattaja. Johtopäätös on tietenkin väärä sillä haastateltava tutkija kannattaa 63 prosentin todennäköisyydellä jotain muuta puoluetta kuin Vihreitä.

Suomen kohdalla on vaikea arvioida mikä vasemmiston ja oikeiston suhde yliopistolla tarkkaan ottaen on, koska Vihreiden kannatus on suuri. Vihreiden suuri kannatus kertonee kuitenkin siitä, etteivät konservatiivit ole Suomen yliopistossakaan kovin vahvoilla. Luvuista näkyy myös se, että selkeästi porvaripuolueita (Kokoomus, Keskusta, RKP, Kristilliset) kannattaa yli 40 prosenttia  tutkijoista, mikä merkitsee sitä, että vanha hokema yliopistoväen punaisuudesta ei pidä paikkaansa, vaikka Vihreiden kannattajat laskettaisiin mihin leiriin tahansa. Grossin & Simmonsin tutkimus paljastaa saman asian Yhdysvalloista. Väitteet yliopiston äärivasemmistolaisuudesta eivät pidä paikkaansa (edes Yhdysvaltalaisella mittapuulla). Yliopistolla on yhä vähemmän sikäläiseen oikeistoon lukeutuvia konservatiiveja, mutta niin on myös äärivasemmistolaisia. Suurin osa tuntee olevansa poliittisesti keskikastia, ”moderate”. Suuntaus pois vasemmistolaisuudesta näyttää olevan trendi: nuorista professoreista vain 3.8 prosenttia kuvasi itsensä ”radikaaliksi vasemmistolaiseksi” ja 1.3 prosenttia ”vasemmistolaiseksi aktivistiksi”. Vastaavat luvut yli 50-vuotiaiden kohdalla olivat 14.3 ja 17. Nuorissa oli myös vähiten liberaaleiksi ja konservatiiveiksi tunnustautuvia ja eniten ”maltilliseksi” itseään kuvaavia.

Se, millä tavoin olettamani konservatiivien vähyys näkyy Suomalaisessa yliopistomaailmassa, onkin kysymisen arvoista. Yliopiston edustajien kannanotot eivät  enimmäkseen vaikuta radikaaleilta. Olisiko niin, että nyky-Suomessa ei tarvitse olla kovinkaan liberaali (saati sitten radikaali) erottuakseen konservatiiveista tai että merkittävin erottautumistapa onkin olla ”maltillinen”?

Vaikka konservatiivien kato yliopistolla on mahdollisesti liberaalien ja vasemmistolaisten katoa suurempi, niin näyttäisi siltä, että yliopisto keskiluokkaistuu sekä oikeisto-vasemmisto että liberaali-konservatiivi –akseleilla. Yliopiston keskivartalo kasvaa muiden osien kustannuksella

Sami Syrjämäki

Hietamäen artikkeli (pdf):
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/289/256

Woessneriin ja Kelly-Woessnerin artikkeli (pdf):
http://www.aei.org/docLib/20071114_WOESSNER.pdf

Gross ja Simmons (pdf):
http://www.wjh.harvard.edu/~ngross/lounsbery_9-25.pdf

Yhteenveto ja kommentaari Grossin ja Simmonsin tutkimukseen: Larry Summers, “The Liberal (and Moderating) Professoriate,”, 2007:
www.insidehighered.com/news/2007/10/08/politics