Paluu poppiin – POP-laajennus täyttyi

Paluu poppiin

”Kun musiikkiteollisuus painuu taloudenspiraalissa unohduksiin ja yleisöt jatkavat sirpaloitumistaan, Michael Jackson on osoittautuva viimeiseksi universaalisti rakastetuksi poptähdeksi, viimeiseksi merkiksi aataminaikaisesta yhtenäiskulttuurin käsitteestä.”
(Harry Burson 8. heinäkuuta Pop Matters -sivustolla http://www.popmatters.com/pm/feature/107582-michael-jackson-and-the-deat...)

Tämä on yksi monista paksuista avautumisista erään kuolemantapauksen johdosta. Paljon on puhuttu julkisuuden muuttumisesta. Suomessakin YLEä paheksuttiin Jackson-nekrologin korottamisesta ykkösaiheeksi, vaikka YLE kai juuri yritti olla yhtenäiskulttuurin asialla, mahdollisimman suuren yleisön palvelijana. Yllä esitetty ennuste on kiistanalainen useammasta kuin yhdestä kohdastaan. Ja vaikka se olisi yleisesti ottaen uskottava, mauttomalta tuntuu liittää Jacko juuri pysyvyyden kategoriaan. Dave Lindholmin ammoin esittämän lausunnon mukaan nyt hartaasti juhlitun ”popin kuninkaan” ydinasia oli nopeus.

Oli miten oli, pop-käsitettä on aiheellista setviä kultakin puoleltansa. Populaarius niin suosittuuden kuin koko kansaa (tai täysyleisöä tai ketä tahansa) koskevuuden merkkinä, samoin kuin tiettynä, eri aikoina omakseen erottuvana tyylilajina pysyy kiehtovana tutkimuskohteena. niin & näin 1/09:ssä kerrottiin (ks. Jukka Mikkonen, ”Populaarikulttuurifilosofiaa”) vireillä olevasta hankkeesta akateemisen ”filosofiaan ja populaarikulttuuriin keskittyvän journaalin” perustamiseksi. Projektin vetäjä Jeff McLaughlin kertoi allekirjoittaneelle heinäkuussa, että lehti on kuin onkin syntymässä. Printtiformaatista luovuttiin lähinnä taloudellisista syistä, McLaughlin harmittelee, mutta suhtautuu open access -pohjaiseen nettilehtijulkaisemiseen toiveikkaasti. Hän mainitsee peräti sankan joukon tutkijoita tarjoutuneen mukaan toimitusneuvostoon, johon valikoitui sitten 42 filosofian tohtoria ympäri maailmaa.

Yhdysvaltalaisen Journal of Popular Culturen (1967–) mallin mukaan uusi, vielä nimeämätön filosofian ja popkulttuurin verkkolehti toivoo juttuja laajasta aihepiiristä: mainonta, huvipuistot, animaatiot, sarja- ja pilakuvat, liikennevälineintoilijat, kuuluisuudet, sirkukset, sotapelit, keräily, valokuvaus, tanssi, fanius, muoti, vaatteet, ruumiinmuokkaus, festivaalit, messut, markkinat ja maailmannäyttelyt, elokuvat, ruoka, nettikulttuuri, kuva- ja sanomalehdet, kirjat, slangi, musiikki, radio, kuluttaminen, elektroniikka, lelut, klubit, seurat, taikurit, urheilu, underground, televisio, teatteri, trendit, villitykset, pelit, paraatit…

Syksyn tullen Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa sijaitsevan Thompson Riversin yliopiston suojissa alkaa tapahtua. Filosofian apulaisprofessori McLaughlin – joka on julkaissut muun muassa kirjan Comics as Philosophy (2005) – aikoo rakentaa sivuston yhdessä tietojenkäsittelytieteen opiskelijoitten kanssa, niin että se saadaan toimintaan lukukauden loppuun mennessä. Kustannukset pysyvät kurissa, kun atk-porukka tekee oman osuutensa opinnäytetyönä, eikä vetäjä itse laskuta kuin kulukorvauksia. Ei ihme, että yliopisto on yhtenä vihreänä valona hankkeen takana. Asiasta innostuneen McLaughlinin sanoin ”populaarikulttuuria käytetään filosofiassa muodollisesti ja epämuodollisesti, ja niinpä minä haluaisin tästä journaalin, jossa filosofit voisivat laittaa oivalluksensa yhteiseen jakoon”.

niin & näin 1/09:n popnumeron jatkeeksi luotu nettipesäke filosofia.fi/pop täydentyy nyt viimeisen kerran. Siellä julkaistaan katsaus pop-käsitteen historiaan, suuren lauluntekijän Warren Zevonin (1947–2003) haastattelu ja vielä yksi satsi poplistauksia, jotta saadaan 100 listan paketti valmiiksi. Popnumeron nettihaarakkeeseen sisältyvä katkelma Jaska Filppulan romaanista taas poistetaan sovitusti sivustolta, koska samaa tarinaa ilmestyy kirjana (Me ei oltu valtaosaa. Like 2009).
 
niin & näin kiittää Jaskaa ja muita poptalkoisiin osallistuneita.
 

Jarkko S. Tuusvuori

Ps.
Apulaisprofessori McLaughlin kertoo, että nyt on lehdellä nimikin: The Journal of Philosophy and Popular Culture. Sen sijaan open accessin kohtalosta ei ole tietoa…
Tuotantotapaa ja tuotoksia odotellessa voi lukea yhdeltä kenties odottamattomalta taholta tulevaa kotimaista pop-pohdiskelua. Yliopistossa on nimittäin ilmestynyt hiljakkoin kaksi esseellistä asian vieriltä ja ytimistä: Kyösti Niemelän ”Madonna on Dylan” (6–7/09) ja Tapani Kilpeläisen Keith Richardsia käsittelevä ”Aikamme ainoa elämäntapafilosofi” (8/09).