Jenni Tyynelä (1980-2017) in Memoriam

Suomalainen ja erityisesti tamperelainen filosofiyhteisö menetti yhden vielä kovin nuoren jäsenensä, kun Jenni Tyynelä menehtyi lokakuun alussa Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa vasta 37 vuoden ikäisenä.

Jenni kirjoitti ylioppilaaksi Kaurialan lukiossa Hämeenlinnassa vuonna 1998. Tämän jälkeen hän opiskeli Tampereen yliopistossa ja suoritti syventävät opinnot sekä englantilaisessa filologiassa että filosofiassa. Jenni valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2009 pääaineenaan filosofia. Siinä välissä hän sai myös kaksi lasta.

* * *

Jenniä kiinnostivat filosofian kysymykset hyvin laajasti. Hänen oma filosofinen työnsä kuitenkin keskittyi erityisesti fiktioon liittyviin filosofisiin ongelmiin. Jennin pro gradu -tutkielma ”Lukijan suhde kuvitteellisiin maailmoihin: ulkoinen ja sisäinen näkökulma” tarkasteli mahdollisten maailmojen viitekehyksen soveltamista fiktiivisten maailmojen analysoimiseen. Sittemmin hänen filosofinen mielenkiintonsa siirtyi fiktiivisten olioiden metafysiikkaan. Tämä oli myös hänen kesken jääneen väitöskirjatutkimuksensa aihe.

Arkijärjen ja filosofisen perinteen vallitseva kanta on ollut, että fiktiivisiä olioita, kuten Sherlock Holmes, ei ole olemassa. Viime vuosikymmeninä aihetta koskevassa filosofiassa on kuitenkin noussut suosituksi näkemys, abstraktien objektien teoria (AOT), jonka mukaan fiktiiviset oliot ovat olemassa – abstrakteina olioina. Tämän suuntaista kantaa ovat puolustaneet muun muassa Saul Kripke, Peter van Inwagen, John Searle, Nathan Salmon ja Amie Thomasson. Nämä filosofit eivät kuitenkaan ole siinä mielessä platonisteja, että väittäisivät näiden abstraktien olioiden olevan ikuisia; niillä on heidän mukaansa tietty oma syntymishetkensä: se hetki jolloin kirjailija loi tämän olion. Tätä kantaa onkin joskus kutsuttu kreationismiksi. AOT:n kannattajien joukossa on ollut suosittua verrata fiktiivisiä olioita sosiaalisiin olioihin kuten kansakuntiin, jotka syntyvät jossain historian vaiheessa ja ovat olemassa ihmisten aktiviteettien ja keskinäisten riippuvuuksien ansiosta.

Jenni ei kuitenkaan antanut AOT:n kannattajien vaikuttavan nimilistan hämätä itseään: hän suhtautui teoriaan varsin kriittisesti. Hänen oma keskeinen filosofinen oivalluksensa oli, että ainakin tässä suositussa muodossaan AOT on enemmän tai vähemmän ristiriitainen kokonaisuus: Yhtäältä fiktiiviset oliot rinnastetaan sosiaalisiin olioihin, jotka ovat olemassa vain laajan ihmisyhteisön ja sen jäsenten moninaisten vuorovaikutusten kautta. Toisaalta fiktiivisten olioiden sanotaan syntyvän ja alkavan olla olemassa heti kun kirjailija omassa mielessään luo olion – ennen kuin on olemassa mitään sen jakavaa yhteisöä, joka ylläpitäisi sen olemassaoloa ikään kuin sosiaalisena oliona.

Jennin filosofisen uran yksi huippukohta oli, kun hän pääsi esittämään omia kriittisiä näkemyksiään Kripken kunniaksi Buenos Airesissa vuonna 2013 järjestetyssä intiimissä kokouksessa muiden ohessa Kripkelle itselleen. Kripkellä ei ollut Jennin kritiikkiin oikeastaan mitään sen parempaa vastausta kuin todeta yleisesti, että kaikilla fiktiivisten olioiden teorioilla on omat ongelmansa.

* * *

Jennin ujo, vaatimaton ja itsekriittinen persoona ei välttämättä sopinut parhaimmalla mahdollisella tavalla tämän päivän akateemiseen maailmaan, jossa vallitsee armottoman kova kilpailu, ja uralla etenemisen edellytyksenä on yhä enemmän jatkuva itsensä esiin nostaminen ja itsevarman vaikutelman luominen. Jennille oli myös tärkeämpää olla hyvä äiti lapsilleen kuin edetä nopeasti akateemisella uralla. Yhtä kaikki hän oli lahjakas ja itsenäisesti ajatteleva filosofi.

Jennin kulttuurinen sivistyneisyys ja lukeneisuus oli erityisesti hänen nuoreen ikäänsä nähden vaikuttava. Filosofian lisäksi hänelle olivat rakkaita englannin kieli ja musiikki sekä näiden leikkauskohdassa laulujen lyriikat. Erityisesti Bob Dylanista ja Beatlesista puhuttaessa hän oli varsinainen kävelevä ensyklopedia. Myös brittiläinen huumori Monty Pythonista Officeen sekä älykäs science fiction olivat lähellä hänen sydäntään. Oli edelleen vaikea löytää hyvää elokuvaa, jota hän ei olisi jo nähnyt. Samaan aikaan Jenni kuitenkin vierasti kaikenlaista kulttuurista snobismia ja saattoi tunnustaa avoimesti katsovansa tosi-tv:tä tai tykkäävänsä vaikkapa Antti Tuiskusta.

Jenni oli hyvin eläinrakas ihminen: ratsastus sekä laajemmin hevosten kanssa puuhailu oli hänelle tärkeä harrastus. Viimeisenä elinvuotenaan hänen elämässään oli myös isovillakoirapentu Hupi. Jenni harrasti monipuolisesti liikuntaa ja tykkäsi aina tilaisuuden tullen tanssia.

Ihmisenä Jenni oli varsin arka, ja hän jännitti ja suorastaan pelkäsi uusien ihmisiin tapaamista. Samalla hän oli harvinaislaatuisen epäitsekäs ihminen, joka oli aina valmis auttamaan toisia. Hän kantoi loppuun asti huolta muista ihmisistä ja asetti toiset itsensä edelle.

* * *

Keväällä 2016 Jennillä diagnosoitiin syöpä. Alkujärkytyksen jälkeen sairaus nosti ujosta ja arasta Jennistä esiin uudenlaisen puolen: sisukkaan ja periksiantamattoman taistelijan. Hän kertoi sairaudestaan avoimesti sosiaalisessa mediassa ja ryyditti raskasta asiaa älykkäällä sarkasmilla ja mustalla huumorilla. Hänen urhea asenteensa toimi innoittajana ja esikuvana monille ihmisille.

Jenni kävi läpi raskaat syöpähoidot pääosin kesällä 2016, ja loput syksyn aikana. Tämän jälkeen toipuminen lähti käyntiin erinomaisesti. Viime kevään aikana Jenni alkoikin palata yhä enemmän normaaliin elämään. Vielä elokuun alussa otetuissa CT-kuvissa kaikki näytti olevan kunnossa, ja sairaus näytti olevan kukistettu.

Syyskuun aikana Jenni kuitenkin alkoi voida huonosti, ja lopulta hänen terveytensä romahti. Sairaalaan päästyä diagnoosi oli lohduton: alkuperäisen, hitaasti edenneen syövän lisänä hänellä oli nyt äärimmäisen aggressiivisesti edennyt uudentyyppinen syöpä maksassa. Se oli käytännössä jo tuhonnut koko maksan, eikä juuri mitään ollut enää tehtävissä. Käänne oli kokeneille syöpälääkäreillekin yllättävä ja hämmentävä.

Jenni ehti vielä tavata lapsensa ja muut läheisensä sairaalassa. Hän oli tässä vaiheessa jo hyvin väsynyt ja nukahteli usein. Siinäkin jamassa hän jaksoi vielä huolehtia toisista. Jenni nukkui rauhallisesti pois keskiviikkona 4. lokakuuta aamuyöllä.

Vaatimaton Jenni tuskin osasi itse ajatella, kuinka monet ihmiset häntä todellisuudessa surevat ja kaipaavat syvästi, ja kuinka suurta joukkoa ihmisiä hänen kuolemansa on koskettanut.

Panu Raatikainen

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa ja Jenni Tyynelän aviomies.