Historioitsija ja filosofian professori.

Tengström oli piispa Jakob Tengströmin veljenpoika ja myöhemmin vävy. Hän sai tämän kautta vakaan aseman Turun säätyläispiireissä ja läheiset yhteydet vanhemman sukupolven yliopisto-opettajiin. Hän oli kirjallisuuden historian dosentti 1811–13, sen jälkeen ensin ylimääräinen  apulainen ja sitten oppihistorian apulainen ja varakirjastonhoitaja 1813–27, käytännöllisen filosofian professori 1827–1830 ja filosfian professori 1830–1848.

Tengström oli uushumanisti ja hän erikoistui ensin kreikkalaiseen kulttuuriin ja kielitieteeseen. 1810-luvulla hän seisoi toisella jalallaan Turun romantiikan kantavien nuorten voimien piirissä. 1820-luvulla hän esitteli Hegelin oppilailleen. Oppilaiden keskuudessa oli Johan Vilhelm Snellman, Johan Ludvig Runeberg ja 1830-luvulla Zacharias Topelius. Turun palon jälkeen 1827 hän muutti yliopiston mukana Helsinkiin, missä hänen kodistaan tuli isänmaallisten kirjallisten piirien kokoontumispaikka. Piiriin kuului mm. hänen kolme vävyään, H. Kellgren, M. A. Castrén ja P. Tikkanen.

Tengströmin voi nähdä vanhemman sukupolven valistusaatteen ja nuoremman sukupolven romanttisten ideoiden perillisenä. Hänen maineensa perustuu paljolti hänen toimintaansa rauhallisena ja sympaattisena akateemisena opettajana. Tieteellisesti häntä on pidetty epäitsenäisenä filosofina, mutta aikaansa nähden hyvänä historijoitsijana. Hän julkaisi mm. muistokirjoituksia piispoista (Gezelius, 1825 ja 1833) sekä  aikalaislähteenä arvokkaan teoksen Chronologiska förteckningar öfver finska universitetets fordna procanceller samt öfver faculteternas medlemmar och adjuncter (1836).

(M. Klinge (1989): Professorer; J. Mickwitz (1999), ”J. J. Tengström” i Finlands svenska litteraturhistoria 1, Mellan nyhumanism och nationsbygge, I trädgården, i biblioteket, i världen, 2006)

(Joachim Mickwitz / suom. Yrsa Neuman)
© Uppslagsverket Finland, Schildts Förlags Ab / www.uppslagsverket.fi

AINEISTOT

Tengström Filosofia.fi:n aineistoarkistossa

VERKKOLÄHTEET