nietzsche

”Yhä vielä joutuessani sattumalta kosketuksiin tämän kirjan kanssa muuttuu sen melkein jokainen lause minulle haaviksi, jolla vedän syvyyksistä taas esiin jotakin verratonta: sen koko iho vavahtelee muistojen herkistä väristyksistä.”
(Nietzsche kirjastaan Also sprach Zarathustra (1883–1885) teoksessaan Ecce Homo (1889))


Idea filosofisesta äänikirjasta kypsyi ajatuksissani viime talven aikana. Olin pitkiä aikoja sairaana, enkä enää jaksanut katsoa elokuvia tai lukea kirjoja. Huomasin Rikhardinkadun kirjastossa äänikirjahyllyn. Vaikka sieltä löytyi lähinnä Dan Brownin teoksia ja suomalaisen kirjallisuuden klassikkoja, osoittautui niiden kuuntelu mukavaksi ajanvietteeksi. Mutta miksi valikoima oli näin rajallinen? Suuria kustantamoja ei taida filosofian historian klassikkojen äänittäminen kiinnostaa. Miksen siis alkaisi tuottaa niitä ainejärjestöömme Dilemmaan kuuluvien ystävieni kanssa?

Käynnistin äänikirjaprojektin huhtikuussa ja valitsin tietysti luettavaksi minulle läheisen teoksen eli Nietzschen Ecce homon. Tiedotin kaavailemastani projektista Dilemman sähköpostilistalla ja lopulta hankkeeseen ilmoittautui mukaan kuusitoista lukijaa Dilemman ulkopuoliset henkilöt mukaan luettuna.

Lähes kaikki projektiin osallistujat äänittivät osuutensa itsenäisesti. Tavoitteenamme ei ollut saada talteen virheetöntä ammattilukijan lausumaa äänikirjaa. Lähdimme liikkeelle rosoisuuden tavoittelusta. Taustaäänet kuten nuotion rätinä ja Linnanmäen melu eivät haittaisi, kunhan kokonaisuudesta saisi jotenkin selkoa.

Oman osuuteni lukemisen ohessa koordinoin projektia, hoidin puutteellisilla taidoillani äänen jälkikäsittelyn ja latasin sen kaikkien saataville Ruotsista ja Saksasta alkunsa saaneen SoundCloud-sivuston avulla. Olin ajatellut hankkeesta kevyttä. Työmäärä osoittautui kuitenkin yllättävän suureksi: kaikenlaista organisoimista riitti. En silti kadu hetkeäkään, sillä nähdäkseni filosofiasta tulee tylsää, jos sen tekemiseen ei kehitetä uusia tapoja. Sen sijaan, että istuisi yksin pölyisessä kirjastossa ja kirjoittaisi jotain tylsää journaaliartikkelia, jonka mahdollisesti lukee viisi muuta ihmistä, voi tehdä jotain kivaa yhdessä esimerkiksi lukemalla äänikirjaa! Osaltaan tämänkaltainen ajatus oli taustalla myös muutama vuosi sitten kun teimme dilemmalaisten kanssa Minervan Pöllö -lehdestämme videoversion, joka löytyy osoitteesta:

http://www.youtube.com/watch?v=k4lxJCAsOQU

SoundCloudista Ecce homon voi kuunnella tai ladata kuka tahansa. Sivuston tilarajoitusten vuoksi jouduin luomaan kolme eri käyttäjätunnusta, joiden kautta tämä hieman yli neljä tuntia pitkä teos on kuunneltavissa. Äänikirja löytyy näiden linkkien avulla:

http://soundcloud.com/ecce-homo/tracks?page=3

http://soundcloud.com/ecce-homo2/tracks?page=2

http://soundcloud.com/ecce-homo3

Ecce homon valinta oli minulle eräänlainen henkilökohtainen itsestäänselvyys. Muistan, kun ensimmäisen kerran tartuin teokseen taiteidenyönä 2005. Luin sitä ja aloin nauraa ääneen. Tiesin, että olin tutustunut johonkin ainutlaatuiseen. Olen sen jälkeen lukenut Ecce homon useita kertoja ja tunnen yhä samaa innostunutta onnellisuutta siihen tarttuessani. Jo pelkät otsikot, kuten ”Miksi olen kohtalo”, antavat osviittaa siitä, mitä tuleman pitää. Teimme äänikirjan myös sokeita ajatellen. Näin riemastuttavasta teoksesta nauttimista ei tulisi missään tapauksessa rajoittaa näkevien piiriin.

Kiinnostaisiko sinua lukea esimerkiksi Aristoteleen Metafysiikka tai Spinozan Etiikka? Puhuvalla Ecce homollamme tahdon kannustaa kaikkia tekemään omia filosofisia äänikirjojaan. Tarvitset vain julkaisusivuston, tallennuslaitteen ja lausumisen intoa.

Äänikirja tehtiin Antti Kuparisen suomennoksen pohjalta. Haluan kiittää Kuparista ja Summa-kustantamoa positiivisesta suhtautumisesta projektiimme. Suuri kiitos myös kaikille lukijoille!

”Käsite Jumala, elämän vastakäsitteeksi keksittynä, kaikki vahingollinen, myrkyllinen, panetteleva, koko kuoleman vihollisuus elämää vastaan, koottuna yhdeksi kauhistuttavaksi ykseydeksi. Käsite tuonpuoleinen, tosimaailman, keksittynä, jotta ainoalta olemassa olevalta maailmalta vietäisiin sen arvo, jotta meidän maanpäälliselle todellisuudelle ei jätettäisi mitään tarkoitusta, mitään järkeä, mitään tehtävää. Käsitteet sielu, henki, viimein jopa kuolematon sielu, keksittyinä, jotta ruumista voitaisiin halveksia, tehdä se sairaaksi, pyhäksi ja jotta vastattaisiin kaikkiin elämässä vakavaa huomiota ansaitseviin asioihin, kysymykseen ravinnosta, asumisesta, henkisestä ruokavaliosta, sairaanhoidosta, puhtaudesta, säistä, kauhistuttavalla kevytmielisyydellä.”
(Ecce homo)


Vesa Korkkula


Kirjallisuus
Nietzsche, Friedrich, Ecce Homo. Kuinka tulee siksi mitä on (Ecce homo. Wie man wird, was man ist, 1889). Suom. Antti Kuparinen. Summa, Helsinki 2002.


ss
13.11.2007
Jokelan koulussa kahdeksan ihmistä surmannut nuori mies kertoi nettipalstoilla ihailevansa Nietzscheä ja haki oikeutusta teoilleen Nietzschen filosofiasta. Jokelan surullisten tapahtumien jälkeen Friedrich Nietzsche nousikin lukuisten nettikeskusteluiden aiheeksi. Nietzscheä kohtaan noussut mielenkiinto näkyi myös filosofia.fi-portaalissa, johon hakukoneiden kautta tulleiden osumien listalla Nietzsche nousi asiasanalistan kärkeen ja Logos ensyklopedian artikkeli ”Nietzsche” kohosi luetuimmaksi artikkeliksi.

9/11-tragedian jälkeen ihmisten mielenkiinto islamia kohtaan kasvoi huomattavissa määrin. Todettiinkin, että tapahtumien yksi hyvä seuraus oli se, että ymmärrys ja tieto islamista levisi laajalti. Tämä on kuitenkin kovin yksipuolinen näkemys. On nimittäin niin, että jokaista hevosmiesten tietotoimistosta peräisin olevaa viheliäisintäkin muslimeja koskevaa juorua levitetään netissä ja kaduilla huomattavasti tehokkaammin kuin aidosti kriittistä tutkimustietoa. Sama tapahtuu nyt Nietzschen kohdalla.

Siksi on hyvä, että Nietzschen ja William Jamesin tietokäsityksistä väitellyt filosofi Henrik Rydenfelt otti kantaa asiaan. Rydenfelt toteaa tämän päivän Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla, että Nietzsche ei kehottanut ääritekoihin. Hän muistuttaa lukijoita siitä, että ”[Nietzschen] tukea ei saa mikään tietty yhteiskuntamalli, demokraattinen tai totalitaarinen” ja, että ”minkäänlaista kehotusta vihaan tai ääritekoihin Nietzschen kirjoitukset eivät sisällä.” Rydenfelt ymmärtää tietenkin, että Nietzscheä on käytetty aiemminkin hyväksi ja katsoo olevan mahdollista, että Nietzsche innoitti ampujan äärimmilleen vietyjä näkemyksiä yksilöiden eriarvoisuudesta myös Jokelan tapauksessa.

Tämä tietenkin nostaa esiin sen kysymyksen, että mitä väärinkäsitysten tai väärinkäytösten ehkäisemiseksi on tehtävä. Nettikeskusteluissa on jo törmätty sensuurivaatimuksiin. Rydenfeltin mukaan ikärajat tai varoitustarrat olisivat pikkusormen antamista totalitarismille ja lisäksi ne antaisivat nuoria mieliä kiihottavan ”kielletyn kirjallisuuden” leiman teoksille. Radikaalien ajatusten lakaiseminen maton alle olisi Rydenfeltin mukaan karhunpalvelus yhteiskunnalle ja voisi pahimmillaan ”johtaa harhaisiin käsityksiin omasta [vallitsevasta] älyllisestä ylivertaisuudesta”.

Filosofia vallitsevan yhteiskunnan tai moraalin kritiikkinä on vaarallista ja ongelmallista. Olisi kuitenkin varmasti vähintäänkin yhtä vaarallista ja ongelmallista, jos filosofia näkyisi vain ja ainoastaan arvokkaana, mutta täysin vaarattomana toimintana moraalisten polttopisteiden ulkopuolella.

En ole varma, onko tällaisten keskusteluiden aika tullut vielä tässä vaiheessa, kun Jokelan uhrien omaisten, ystävien ja muiden läheisten kokema surutyö on vasta aluillaan. Toivon, ettei tämä blogimerkintä syvennä heidän suruaan.

Sami Syrjämäki
Syndicate content