kirjat

Vanhalla ylioppislastalolla julkaistiin 30. 11. kaksi Slavoj Žižek-teosta, ensinnäkin Kimmo Jylhämön ja Hanna Kuuselan toimittama Politiikkaa, idiootti! (Into) ja toiseksi Janne Porttikiven suomennosvalikoima Pehmeä vallankumous (Gaudeamus). Aikaisempia suomennoksia ovat Janne Kurjen Ideologian ylevä objekti ja Tervetuloa reaalisen autiomaahan (molemmat Apeiron). Politiikkaa, idiootti! on tyylilajiltaan mielenkiintoinen. Toimittajat ovat koonneet tekstin palasista, Žižekin nimenomaan poliittisista huomioista, jätteäen filosofiset ja psykoanalyyttiset teemat sivuun. Tätä yllättävän jäntevää tilkkutäkiä täydentää pitkä, viime keväänä tehty haastattelu, jossa puheeksi tulee myös Suomen geopolitiikka. Pehmeä vallankumous on perinteisempi ja laaja artikkelikokoelma, joka on jaettu kolmeen osastoon, teoria, elokuva ja politiikka.

 


[kuva Sami Syrjämäki]


Lehdistötilaisuudessa ”kultuuriteorian Elvis” lähes ensitöikseen käänsi Marxin 11. Feuerbach-teesin ympäri. Žižekin mukaan maailmaa on nyt muutettu ja muutetaan tarpeeksi kovalla vauhdilla ja filosofien tehtävä olisi keskittyä parempaan muutosten tulkintaan. Itse hän aikoo toteuttaa omaa ohjettaan vetäytymällä seuraavaksi lukemaan ja kirjoittamaan Hegelistä. Enemmän ja paremman tulkinnan tarve varmaankin miellytti suurta osaa kuulijakunnasta myös Porthaniassa, jossa Žižek iltapäivällä luennoi täydelle P1-salille. Kuulijoilta loppui happi paljon aiemmin kuin Žižekiltä ”alustavat esimerkit ja huomautukset.” Tyylilleen uskollisena Slovenian höyryjuna ei kuitenkaan jättänyt asioita yksiselitteisiksi, vaan korosti ideologiakritiikin lisäksi poliittisen toiminnan tarvetta. Luennon otsikko ”What does it mean to be a communist today?” sai vastauksekseen toteamuksen, että koska reformit eivät riitä pelastamaan kapitalismia sen omilta antagonismeilta, tarvitaan ”kollektiivista organisoitumista”, joka on sekä valtion että markkinoiden ulkopuolella. Organisoitumisen on Žižekin mukaan oltava poliittisen liikkeen organisoitumista, ja kommunismin nimen se saa kolmesta syystä, Ensinnäkin hänen mukaansa antagonismit liittyvät asiaan nimeltä ”commons”; yhteiseen luontoon, geeneihin, yleisiin tietokykyihin, henkiseen ”omaisuuteen” ja niin edelleen. Toiseksi ”kollektiivisen organisoitumisen” pitää olla riittävän radikaalia, jopa shokeeraavaa, nyt kun juuri ”kollektiivinen organisoituminen” on kapitalisminkin märkä uni. Kolmanneksi Žižek nosti itsekritiikin merkityksen. Hänen mukaansa vielä ei ole esitetty vakuuttavaa teoriaa stalinismista; tarvitaan parempia tulkintoja ja juuri vasemmiston on esitettävä kritiikki paremmin kuin vastustajansa.


Helsingin kirjamessuilla on filosofista tematiikkaa tarjolla yltäkyllin aina urheilun etiikasta kulttuurilehtien historiaan. Muutamia täsmäpoimintoja:

Torstaina Louhi-lavalla kello 14 on nuorten filosofiafoorumi, jossa kysytään saako ilmaisunvapautta rajoittaa ja millä perusteella? Filosofiassa syventäviä opintoja suorittavat lukiolaiset keskustelevat kirjailija, lakimies, filosofi Jarkko Tontin kanssa. Yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun.

Perjantaina kello 14 Aleksis Kivi-lavalla julkaistaan EFS ry:n kustantama Mika Hannulan kirja Suomalaisuus - erään sukupolven tarina. Kirjassa kysytään mistä puhumme kun puhumme Suomesta ja suomalaisuudesta? Kirja hahmottaa Suomea ja suomalaisuutta monikollisina käsitteinä, kriittisen refleksiivisinä välineinä pohtia keitä me olemme, missä me olemme ja minne olemme kenties menossa.

Sununtaina Katri Vala-lavalle astelee kello 14:30 professori Timo Airaksinen kertomaan kirjastaan Elämänhallinnan haaste. Mottona:
"Jos toivoa ylipäänsä on, se on löydettävissä omien ajatusten ja tunteiden hallinnasta."

Edelleen sunnuntaina Takauma-lavalla kello 16:00 suomentajat
Anna Helle ja Tapani Kilpeläinen keskustelevat Deleuzesta kirjoittajana ja käännettävänä. Haastattelijana on Nuori Voima -lehden päätoimittaja Olli Sinivaara.
Syndicate content