vallankumous

Vallankumous Nyt!











Kuva: Iigu. Paneelissa vasemmalta oikealle: Dimitris Mizaras, Santeri Ulkuniemi, Ville Rantanen, Dimi Laine, Toni Mäkinen, Harri Kivistö, Joni Ollikainen.


Tilaisuuden puheenjohtaja, aiemmin upouuden Vihreän puolueen äänitorvena toiminut Ville Rantanen aloitti Tampereella 19.3. Vanhalla kirjastotalolla pidetyn "Vallankumous Nyt!" paneelin perustelemalla tilaisuuden ajankohtaisuutta ehkä hieman itseironiseen sävyyn: "Kymmenessä vuodessa vallankumouksesta puhuminen on muuttunut vähemmän naurettavaksi." Näin varmaan on, kun arabivallankumousten lisäksi jopa Euroopassa hallituksia on kaadettu kalistelemalla kattiloita ja mellakoita on ainakin Välimeren rantavaltioiden kaduilla. Ajat muuttuvat. Kuten Marxilaisen työväenliiton Dimitris Mizaras laukoi: "Vain kuplia on jäljellä."


Vallankumouksellisiksi paneelissa ilmoittautui edustajiensa välityksellä kuusi järjestöä. Jopa ainoana valtiopäiville edustajia saanena järjestönä mukana olleen Vasemmistoliiton nuorisojärjestön Toni Mäkinen kertoi sekä parlamentaarisen että ulkoparlamentaarisen toiminnan käyvän laatuun. Vallankumouksen merkitysestä vallitsi lähes liikuttava yksimielisyys. Alkupuheenvuoroissaan kaikki panelistit korostivat, että nykyinen järjestelmä on kestämätön, sen on mahdoton jatkua. Erityisesti jatkuvan kasvun mahdottomuus mainittiin toistuvasti. Kaikki, jopa pääosin tieto- ja yksityisyyskysymyksiin keskittyvän Piraattipuolueen edustaja Harri Kivistö totesivat, että ekologiset ja aineelliset rajat tulevat vastaan tavalla, että hyppäyksenomainen muutos on välttämätön. Saman yksimielisyyden hengessä käytännön vallankumouksellisena työnä panelistit näkivät opettelemisen omavaraisuuteen ja irti riippuvaisuudesta kapitalismiin.


Ekologisen puolen lisäksi kattavaa kannatusta sai myös valtahierarkioiden purku eli vallan hajauttaminen ja taloudellisen tasa-arvon kasvattaminen. Kommunistisen nuorisoliiton Dimi Laine kuvaasi asiaa vertauskuvalla, että ei riitä korvata valtapyramidin huippua uudella, vaan latistaa koko pyramidi. Mizaras, joka määritteli vallankumouksen täsmällisesti kapitalismin ristiriitojen seuraukseksi, korosti samaan sävyyn, että vallankumous tietää muutoksia kaikille yhteiskuntaluokille.


Puhdaslinjaisimman ekologisen vallankumouksen ajatuksen esitti Vihreän puolueen Santeri Ulkuniemi. Ekologisen vallankumouksen tavoitteena ja perusteena on eläin- ja ihmisyksilöiden elinmahdollisuuksien pelastaminen, mutta silti sen motivaatio on sosiaalinen. Esimerkkinä Ulkuniemi mainitsi, kuinka kova ruoan hinta ja työttömyys motivoivat vaatimuksia demokratiasta ja sananvapauksista Egyptissä.


Yleisö tiedusteli panelisteilta kuinka hyvin vallankumouksellisita sujuu yhteistyö, vai alkaako toisinajattelijoiden listintä heti, kun vanha valta on kumottu. Ulkuniemi vakuutti, että Vihreää puoluetta elähdyttää vallankumouksellinen moneus, joka suorastaan takaa vallankumouksen pysymistä raiteillaan. Ville Rantanen puheenjohtajana totesi, että yhteydet järjestöjen välille kannattaa luoda kun ne ovat vielä suhteellisen pieniä ja henkilökohtaiset välit helppo solmia. Mitään hammastenkiristelyä tai eriseuraisuutta tämä suopeus ei muissakaan herättänyt.


Outona ja uutena kulttina mainetta niittänyt Zeitgeist-liike korosti edustajansa Joni Ollikaisen välityksellä valistusta ja oppimista. Tavoitteena on mielen vallankumous, ajatustottumusten muuttaminen ja oppiminen vastuulliseksi toimijaksi. Myös Dimi Laine uskoi juuri demokratian tarvitsemien demokraattisten kansalaisten kätilöimisen osoittautuvan ratkaisevaksi. Zeitgeist on kunnostautunut antikapitalististen teemojen popularisoijana erityisesti elokuvien avulla. Vanha termi "kulttuurivallankumous" luonnehtii Ollikaisen mukaan Zeitgeistin tavoitetta. Turvaa ja mielekkyyttä opitaan löytämään yhteistyöstä ja yhteisöstä, ei omaisuudesta.


Erojakin löytyi. Piraattipuolueen Kivistö totesi, että tietotekniset välineet ja käytännöt aiheuttavat jopa tarkoittamattaan vallankumouksia. Toki hänkin uskoi, että teknologia ei yksin riitä, vaan tarvitaan sosiaalinen liike, joka saa esimerkiksi valtion turvaamaan yksityisyyden suojaa. Tätä vastoin Mizaras piti kiinni näkemyksestä, jonka mukaan kansallisvaltio on kapitalismin luomus, jonka aika on sen myötä hävitä. Yleisökysymykseen teknologian siunauksellisuudesta ja koneita hajoittavan luddismin tarpeesta saatiin myös erilaisia näkemyksiä. Toisaalta teknologian katsottiin tuovan mukanaan hierarkioita, toisaalta uskottiin, että koneiden hajottaminen nykytilanteessa poistaa samalla ihmisten elinmahdollisuuksia.


Jos kysymys teknologiasta jakaa vallankumouksellisia kahteen leiriin, yhtäällä luottamus toisaalla epäluulo, saman tekee kysymys ihmisen luontaisista ominaisuuksista. Tämä nähtiin, kun kiivaimman keskustelun yleisön parissa sai aikaan väite ihmisen perimmäisestä ahneudesta tai itsekkyydestä, ja sen merkityksestä vallankumouksen tekemiselle ja sen jälkeiselle elämälle. Kun yksi väittää, että ihminen on luonnostaan itsekäs ja se pitää ottaa vallankumouksessa huomioon, ja toinen vastaa, että kaikki eivät kuitenkaan ole itsekkäitä mikä on vallankumouksellisen yhtenäisyyden välttämätön ehto, jää keskustelu helposti junnaamaan. Kenties taustalla on isompikin jakolinja, joka mahdollisesti vaikuttaa myös teknologiasuhteeseen. Kyse on luonnontieteestä ihmisen kykynä: miten paljon tämän järkiperäisen kyvyn ja tiedon varaan voidaan laskea? Ja kuinka paljon pitää ottaa huomioon ikiaikainen ja toisaalta yhteiskuntatieteellinen viisaus, jonka mukaan järkiperäinen toiminta ei useinkaan yllä siihen, mihin pyrkii? Tätä tasapainoa vähemmän naurettava vallankumouksellisuus tuntuu etsivän, kun deterministinen, välttämättömään edistykseen nojaava käsitys ei enää näytä mahdolliselta.

 

 

Syndicate content