Kauan on aikaa kulunut siitä, kun filosofit kävivät peripateettisesti yhtä jalkaa. Vaikka tutkijat istuvat jatkuvasti seminaareissa ja kongresseissa, luontaisesti aktiivisina ja asioista kiinnostuneina ihmisinä filosofit seuraavat toisiaan myös virtuaalisesti.
Ei siis ole mitenkään tavatonta, että filosofian tutkijan löytää usein erilaisista sosiaalisista medioista. Vaikka esimerkiksi osa kollegoistani ei moiseen suostu ja ilkkuu Facebookissa kesken kongressin viivähtäneitä heikkotahtoisia aikalaisiaan, suurin osa ainakin nuoremmista tutkijoista käyttää sosiaalisen median eri muotoja lähes päivittäin. Eräs amerikkalainen kollegani ennustikin viime kesänä, että vuoden tai kahden sisällä Facebookissa ovat kaikki. Itse en tosin ole aivan varma onko koko palvelua parin vuoden päästä edes olemassa.
Facebookista löytää paikoitellen aitoja filosofisia dialogejakin, vaikka enimmäkseen keskustelu liikkuu tiedepolitiikassa tai ajan ilmiöiden havainnoinnissa. Toki ryhmistä löytyy yksilöidympää keskustelua ja naamakirjan merkitys on tiedon nopeassa leviämisessä sekä kollegoiden elämän tuntemisessa. Twitterissä tuntuu olevan myös hämmentävän suuri määrä filosofeja, vaikka luulisi, että 140 merkin rajoitus ehkäisisi ajatuksen vapaata lentoa. Silti keskustelu on aktiivista, vaikka sen seuraaminen vaatisi jatkuvaa koneen edessä tarkkaamista.
Mutta lähtökohtaisesti kumpikaan edellä mainituista palveluista ei ole kovin sovelias tieteen tai filosofian tarpeisiin. Ensinnäkin on tärkeää, että tutkijat voivat esitellä sivullaan artikkeleitaan, niitä on voitava kommentoida ja tieteellisten tapahtumien tiedotus on myös merkittävä asia tutkijan jokapäiväisessä elämässä.
Filosofin tarpeita ovat verkon ihmeellisessä maailmassa tyydyttäneet suhteellisen onnistuneesti mm. Philosophy-L-sähköpostilista ja PhilPapers-verkkosivusto, vaikka toki eri filosofian aloilla on eroja (oma näkökulmani on filosofian historian tutkijan). Edellinen on tarkoitettu tapahtumista tiedottamiseen ja jälkimmäinen kirjoitusten jakoon. Aivan viime aikoina PhilPapersissa on otettu käyttöön myös sosiaalisen median piirteitä mahdollistamalla jonkun tietyn tutkijan toiminnan seuraaminen.
Uusin yrittäjä on vuonna 2008 Oxfordin yliopiston filosofian jatko-opiskelija Richard Pricen perustama Academia.edu, jonka on tarkoitus olla jonkinlainen ”Facebook for academics”. Kahden elinvuoden aikana sivusto on käynyt läpi monia muutoksia kuten esikuvansakin ja samalla tavoin muutoksista voi olla montaa mieltä.
Aluksi Academia.edu oli yksinkertaisesti paikka, johon voi ladata omia kirjoituksiaan, ja perustaa oma tutkijaprofiili statuspäivityksineen ja esitelmätietoineen tietyn yliopiston laitoksen alaisuuteen. Profiilin voivat perustaa niin pysyvän viran haltijat, post-docit, jatko-opiskelijat kuin perusopiskelijatkin. Kirjoituksiin voi lisätä hakusanoja, jotta ne löytyvät esim. filosofin tai teeman mukaan helpommin. Muita tutkijoita voi ”seurata” kysymättä lupaa kohteelta eli sivusto oli alun alkaen vähemmän henkilökohtainen järjestelmä kuin kaveroitumiseen perustuva Facebook. Samalla profiilista näki omat seuraajansa. Academia.edun ”seinältä” näki seurattavien tapahtumat samaan tapaan kuin Facebookissa.
Varsin hyödyllinen ominaisuus on se, että tutkimusintressit voi merkitä, mikä auttaa muita löytämään helpommin juuri sinut. Academia.edun kulttuurille on tyypillistä, että seuraajiksi ilmaantuu joka alan asiantuntijoita, jotka seuraavat parhaimmillaan tuhansia tutkijoita, mutta toisinaan järjestelmä tuottaa yllättävänkin potentiaalisia kontakteja. Hyödyllisiä piirteitä ovat myös kytkentä Facebookin kanssa, tilastot, joista näkee vierailut omaan profiiliin ja kirjoitusten lukukerrat sekä keywords-palvelu, josta näkee millä hakusanoilla profiiliin on päädytty google-hakukoneella.
Myöhemmin mukaan tulivat tieteelliset lehdet. Voi valita haluamansa lehden, joka sitten ilmoitti uusimpien numeroiden sisällöstä verkkolinkkien kera. Myös sähköpostilistojen jäsenyyden saattoi rekisteröidä. Hetken ajan Academia.edussa oli myös tietoa uusista oman alan työpaikoista, mutta ne hävisivät jälkiä jättämättä.
Palvelusta on tullut varsin suosittu. Käyttäjiä oli viime elokuussa 137,000 ja lisää tulee n. 15 000 kpl kuukaudessa. Filosofiassa Academia.edu on melko hyvin edustettu – nimekkäitä tutkijoita on paljon Stephen Hawkingista Philip Pettitiin, David Chalmersiin ja Dan Zahaviin. Tutkimusintressien perusteella löytää helposti hengenheimolaisia.
Jo pelkästään tutkijoiden suosion vuoksi Academia.edu on tutustumisen arvoinen ja siitä on ainakin itselleni ollut jo hyötyä kontaktien solmimisessa (myös viestivaihtoa voi järjestelmässä käydä) ja yleisesti kiinnostavien artikkeleiden löytämisessä. Kongressin jälkeen usein huomaa sekä seurattavien että seuraajien määrän lisääntyneen. Myös monet Facebookille nenäänsä nyrpistävät filosofit löytyvät nykyään Academia.edusta.
Silti tuntuu myös siltä, että hyvän alun jälkeen Academia.edu on jämähtänyt. Kovin monet eivät ole siellä erityisen aktiivisia ja yhä pelkistetympi perusrakenne näyttää yhä vähemmän tapahtumia – kynnys palvelussa vierailuun on noussut. Tuntuu myös siltä, että aiemmin helposti näkyvillä olevia asioita on vaikeampi löytää.
Laitosten siivous on vielä kovin keskeneräinen ja mahdollisesti toivoton urakka – koska laitosrakenteet muuttuvat ja mitään yleistä valvontaa ei ole, esimerkiksi Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa on tällä hetkellä filosofian tutkijoita niin Department of Philosophy, History, Culture and Art Studiesin, Department of History, Philosophy, Culture and Art Studiesin että Department of Philosophyn alaisuudessa.
Aktiivisuutta on koetettu lisätä uudella ominaisuudella Questions and Answers, jossa voi esittää kysymyksiä, äänestää annettuja vastauksia ja jatkaa keskustelua. Tässä ominaisuudessa on potentiaalia, mutta toistaiseksi keskustelu on ollut varsin vähäistä. Saattaa olla, että akateemisetkin ovat siinä määrin ihmisiä, että he haluavat olla kokonaisia myös internetissä – nykymaailmassa, jossa työn ja vapaa-ajan välillä ei ole suurta eroa, tuntuu ehkä liialliselta olettaa, että vain tieteellisiin kysymyksiin keskittyvä sosiaalinen media olisi kovin aktiivinen.
Toisaalta Academia.edu on vielä niin alkutaipaleella, etten halua olla liian pessimistinen. Jos palveluun saadaan vielä järkevästi yhdistettyä tieteellisistä tapahtumista tiedottaminen ja palveluun ladattujen kirjoitusten kommentointi ja niistä keskustelu, vain taivas on rajana. Tosin taivaaseenkin täytyy olla varaa. Toistaiseksi Academia.edu on säilynyt varsin epäkaupallisena palveluna, mutta aika näyttää miten käy jatkossa. Mainokset, jos mitkä, saattavat karkoittaa akateemisen filosofin. Vaikka niihinkin on ehkä turruttu Facebookin myötä.
Vielä jos voin esittää yhden toiveen, niin saisiko sen ”luetut kirjat ja artikkelit” -ominaisuuden takaisin? Se oli kiva.
Markku Roinila
ps. Juuri tulleen tiedon mukaan PhilPapersin yhteyteen avataan ensi lokakuussa PhilEvents, joten edellä esittämäni visio toteutuu osin piakkoin. Jää nähtäväksi, miten Academia.edu vastaa haasteeseen.
Linkit
Rani Lill Anjumin kokoama lista filosofeista Twitterissä: http://twitter.com/#!/ranilillanjum/philosophers-on-twitter
Philosophy-L-sähköpostilista: http://listserv.liv.ac.uk/cgi-bin/wa?REPORT&z=3
PhilPapers: http://philpapers.org/
Academia.edu: http:// http://www.academia.edu/
Artikkeli Academia.edusta: http://techcrunch.com/2010/04/28/academia-edu-raises-1-6-million-to-help-researchers-connect-with-each-other/
Hilarious and improbable search terms on Academia.edu-ryhmä Facebookissa: http://www.facebook.com/home.php#!/home.php?sk=group_165159343521161&ap=1
sosiaalinen media
