hiukkaskiihdytin

Large Hadron Collider, Sveitsin ja Ranskan rajalla sijaitseva maailman suurin hiukkaskiihdytin, tuo jälkimoderni pyramidi, käy yhä kovemmilla kierroksilla. Tällä hetkellä törmäytin, jonka yhteenlasketut kaapelit riittäisivät kiertämään seitsemän kertaa päiväntasaajan, tuottaa sekunnissa 820 megabittiä raakadataa. Bosonin metsästys on tähän mennessä maksanut noin 7,5 miljardia euroa. Toisin kuin blogiprofeetat pelkäsivät koneen käynnistämisen aikoihin 2008, LHC ei synnyttänyt maapalloa nielaisevia mikroskooppisia mustia aukkoja eli outokaisia (strangelets). Viivästyksistä huolimatta projekti on pysynyt verrattain hyvin aikataulussa.

 

Bosonin löytyminen saattaa silti osoittautua ontologiseksi oikosuluksi. Holger Bech Nielsen Kööpenhaminen Niels Bohr -instituutista ja Masao Ninomiya Kioton Yukawa-instituutista ovat toistaneet keväästä 2008 saakka ennustettaan, että nykyiset ja tulevat bosonia metsästävät laitteet epäonnistuvat surkeasti. Vuonna 1993 keskeytetty yhdysvaltalainen miljardeja niellyt törmäytinprojekti (SSC) antoi esimakua näistä anti-ihmeistä. Nielsenin ja Ninomiyan mukaan bosonin löytyminen olisi niin massiivinen aika-avaruudellinen anomalia, että hiukkasen paikantaminen sabotoi menneisyyden ja estää hankkeiden onnistumisen. Jos Higgsin bosoni sen sijaan onnistutaan löytämään (mitä pidetään todennäköisenä ja nykyisen standardimallin mukaisena), todellisuus ei mitä ilmeisimmin harjoita ennakkosensuuria, sanovat tutkijat.

 

CNET-verkkosivuston viime aprillipäivän uutinen verifioi Nielsenin ja Ninomiyan hypoteesiin. Lehti kertoi CERNin turvallisuushenkilökunnan pidättäneen oudosti pukeutuneen miehen, joka väitti saapuneensa tulevaisuudesta tarkoituksenaan pelastaa ihmiskunta LHC:n tuomalta tuholta. Herra Eloi Cole selitti pyrkimyksiään:

”Siellä mistä tulen ei ole valtioita. Higgsin bosonin löytyminen mahdollisti rajattoman energiansaannin, köyhyyden nujertamisen ja takasi Kit-Katteja kaikille. Tuo paikka on kommunistinen äklömakea helvetinkolo, ja tulin estämään sen toteutumisen.”

Totta puhuen LHC:n pohjimmainen merkitys ei välttämättä liity edistyksen kehittämisen edistämiseen, vaan tieteellis-fysikaalis-teknologisen maailmankuvan perimmäiseen oikeutukseen. Bosonin etsinnässä on kyse maailmankaikkeuden ensihetkien mallintamisesta, siis tieteellisestä kosmogoniasta. Siinä missä alkuperäisheimot välittivät tietoa kosmoksensa synnystä muistinvaraisesti, nykyfysiikka selvittää omia syntyjään rakentamalla maan alle yhden maailmanhistorian suurimmista ja kalleimmista monumenteista. Bosonin löytyminen olisi toisaalta ratkaiseva askel kohti vähättelevästi nimettyä ”kaiken teoriaa” (Theory of Everything), jonka avulla voitaisiin mallintaa kaikki nykyfysiikan ilmiöt ja niiden vuorovaikutussuhteet.

 

Nyt tekeillä oleva maailmanselitys on historian kallein, teknisesti monimutkaisin ja tieteellisesti tarkin. Sen hyvyydestä ja mielekkyydestä yksikään fyysikko tai insinööri tuskin aikoo ottaa vastuuta. Eikö astronomi Sir Arthur Eddingtonin (1882–1944) kvanttifysiikan epätarkkuusperiaatetta kommentoivaa letkautusta ”Something unknown is doing we don’t know what” voisi hakkauttaa Cernin temppelin päätykolmioon? Sitä odotellessa sopii toivoa, että jokaiseen tulevaan kaiken teoriaan jää vähintään bosonin mentävä aukko, ei-teknologiseen ymmärrykseen johtava outokainen.

 

Antti Salminen

 

 

Syndicate content