tieteiskirjallisuus

Ken MacLeod
 

Miten saada jo osallistuvat osallistumaan
– tieteiskirjallisuuden fanit julkisen keskustelun foorumina

 
Geenitutkimuksen eri haarat ja lisääntynyt tietämys ihmisen perimästä vaikuttavat arkeen monin tavoin. DNA:ta käytetään rikostutkimuksessa, geeniterapiaa ja geneettistä kartoitusta lääketieteessä, ja sairauksien periytymistä kyetään tutkimaan tarkemmin. Kuulemme väitteitä siitä, että milloin minkäkin ominaisuuden ”aiheuttavat” geenit on löydetty. Geenimanipuloidusta ruuasta kiistellään.
 
Iso-Britanniassa on perustettu yhteiskuntatieteellisten tutkimuslaitosten verkosto tutkailemaan geenitutkimuksen sosiaalisia aspekteja. Verkoston osana toimiva ESRC Genomics Policy and Research Forum levittää verkoston työn tuloksia julkiseen keskusteluun ja poliittisiin elimiin (http://www.genomicsforum.ac.uk/). Foorumi on pyrkinyt muun muassa saamaan aikaan teemojen kirjallista ja taiteellista pohdintaa. Viime vuonna toimin Foorumin palkkaamana kirjailijana tässä hankkeessa.
 
Olen tieteiskirjailija, ja minulla on lukuisia ystäviä, tuttavia ja kontakteja laajassa kirjallisessa yhteisössä, ja olenkin kyennyt laajentamaan Foorumin toiminta-aluetta virallisiin ja epävirallisiin kirjallisen elämän instituutioihin, jotka ulottuvat Edinburghin kirjallisuusjuhlista ja paikallisista yliopistolaitoksista fanien julkaisuihin ja tapaamisiin kahviloissa ja pubeissa.
 
*
 
Tieteiskirjallisuuden juuret ovat satiireissa ja kummallisten matkojen kuvauksissa, kuten Keplerin Somniumissa tai Moren Utopiassa. Mary Shelleyn Frankenstein oli synnyttämässä populäärimpää otetta tieteellisiin aiheisiin, ja tämän tieteellisen romantiikan perinne kulminoitui 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen, esimerkiksi Jules Vernen ja H. G. Wellsin töihin. Pian tämän jälkeen Kiinassa vuoden 1911 vallankumous iski kipinää lukuisille kaunokirjallisille töille, joissa tiede ja insinööritaito raivasivat polkua loistavaan tulevaisuuteen.
 
Yhdysvaltalainen kirjallisuuskriitikko Gary Westfahl on kuitenkin esittänyt, että tieteiskirjallisuus syntyi itsetietoisena lajityyppinä vasta 1920-luvulla. Amazing Stories -lehden perustaja Hugo Gernsback toivoi, että tieteiskirjallisuudesta syntyisi kanava tieteen julkiselle käsittelylle, joka myös innostaisi tieteellistä toimintaa tarjoamalla ajatuskokeita ja uudenlaisia tutkimussuuntia tai pohtimalla tieteen sosiaalisia seuraamuksia. Lehden kirjepalstan myötä syntyi myös tieteiskirjallisuuden fanikulttuuri. Kirjepalstalle osallistuvat alkoivat kirjoittaa toisilleen, julkaista fanilehtiä, perustaa klubeja ja klikkejä ja pitää scifi-tapaamisia.
 
Toisin kuin stereotyyppi eristäytyneestä ja sosiaalisesti kyvyttömästä tieteisfanista antaisi ymmärtää, fanien järjestäytyneet verkostot koostuvat ihmisistä, jotka tuntevat tieteen tuloksia, keskustelevat paljon ja jakavat tiedettä ja sen yhteiskunnallisia seurauksia koskevia näkemyksiään läheistensä kanssa (liiaksikin, mutta se onkin eri juttu). Jos yhteiskunnallisesta osallistamisesta puhutaan, ovat tieteisfanit jo osallistuvia.
 
*
 
Fooruminen ensimmäinen julkinen tilaisuus vuonna 2009 oli paneeli ”Digitaalinen evoluutio”, jossa käytettiin hyväksi laajaa kiinnostusta tietokonepeleihin tuomaan esiin synteettisen biologian teemoja. Paneeli hyödynsi edellä kuvattuja yhteyksiä, etenkin paikallista tapahtumakalenterilehteä The Skinny. Seuraavassa tapahtumassa paikallinen kirjailijoiden ryhmä Writers Bloc järjesti lukutilaisuuksia, joissa käytiin läpi genetiikkaa käsitteleviä novelleja. Koska ryhmällä on ollut pitkät perinteet käsitellä säännöllisten lukutilaisuuksien (3–4 vuosittain) teemoja hirtehisellä huumorilla, saimme paikalle paljon sellaisia ihmisiä, joita ”tiedevalistus” ei olisi kiinnostanut. Tämän tapahtuman myötä julkistettiin seuraava hanke, Human Genre Project, jota työstin hankkeen toisen palkatun kirjailijan Pippa Goldsmithin kanssa. Hankkeessa jäljiteltiin perinteisiä kromosomien ja geenien karttoja ja kerättiin joukko Foorumin teemoja käsitteleviä tekstejä vastaavanlaiseksi temaattiseksi kartaksi (http://www.humangenreproject.com/). Sivulta löytyy jo yli 70 kirjoitusta.
 
Kenties kiintoisin kokeilu koko hankkeen aikana oli joukko avoimia keskustelutilaisuuksia, joissa pohdittiin luonnontieteiden, yhteiskuntatieteiden ja yhteiskunnan suhteita. Sarja kulki nimellä ”the Social Sessions”. Ensimmäisessä istunnossa The Laboratory of Dr. Latour tutkittiin tieteentekijöiden kuvia niin kirjallisuudessa kuin tieteentutkimuksessakin. Tilaisuudessa käytettiin hyväksi Writers Blocin kokemuksia, kun Andrew Wilson lausui teemaan sopivia tieteiskirjallisuuden otteita muun muassa Wellsin teoksesta The Island of Dr. Moreau ja Paul McAuleyn kirjasta The Secret of Life.
 
Toisessa tapaamisessa Dr. Jekyll’s DNA teemana oli rikokset ja genetiikka, ja se veti paikalle yli satapäisen yleisön etenkin siksi, että pääpuhujiksi oli saatu Ian Rankin ja Lin Anderson. Tilaisuudessa päästiin keskustelemaan syvällisesti DNA:n todistusvoimasta, DNA-arkistoista ja väitetyistä geneettisistä taipumuksista rikollisuuteen. Kolmannessa tapaamisessa käsiteltiin runouden ja tieteen suhteita, ja se onnistuikin houkuttelemaan paikalle väkeä laajemmista kirjallisuuspiireistä ja synnyttämään erittäin eloisan keskustelun.
 
Kaikissa näissä tapaamisissa kerättiin laaja yleisö epäviralliseen mutta innostuneeseen ja älykkääseen keskusteluun uusien ”elämätieteiden” yhteiskunnallisista puolista. Koko hankkeen onnistumisen tärkein syy on ollut epävirallisten ja virallisten kirjallisten instituutioiden hyödyntäminen. Näin paikalle saatiin yleisöä, joka muuten ei olisi varmasti nähnyt Foorumin asiaa omakseen.
 
Tällainen eristäyminen olisi kuitenkin ollut virhe. Kun geneettinen tutkimus ja bioteknologia muuttavat alati ymmärrystämme ihmisluonnosta ja ihmisen identiteetistä ja antavat valtioille ja kaupallisille tahoille yhä parempia mahdollisuuksia tutkia ja tuotteistaa elämämme uusia, yksityisimpiäkin, puolia, tarvitaan yhä enemmän kirjailijoiden ja taiteilijoiden kriittistä reflektiota näistä aiheista. Samoin on tieteen tekijöiden nähtävä itsensä ja työnsä tässä reflektiossa.
 
(Suom. Ville Lähde)  
 
MacLeodin blogi:
http://kenmacleod.blogspot.com/

 

 

Syndicate content