Herakleitos

toimitus
05.04.2010
Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen (kesk.) Herakleitos-tulkinnalle nauravat jo vuoron perään kaikki HS:n toimittajatkin (maksulliset kolumnit: Jaakko Hautamäki 25/iii/10 & Jyrki Räikkä 30/iii/10). Voivathan he varata toisen mepin, Eija-Riitta Korholan (kok.), verekseltään antamaan filosofis-poliittiseen tuomioon Jäätteenmäen hermeneuttisesta haksahduksesta (ilmaiskolumni: http://www.korhola.com/#/diary/korhola/16459). Sana kadulla kuuluu, että ex-pääministeri meni nolosti sotkemaan de- ja preskription, jotka kaikilla mieskolumnisteilla sentään pysyvät aina kirkkaina ja siististi erillään. Toisin kuin Lapuan vahva nainen kuulemma väitti, Efesoksen vanha hapannaama ei kuulemma suositellut saman virran välttämistä vaan viittasi tuplavisiitin periaatteellis-kiertämättömään toteutumattomuuteen.
 
Arvaahan tuon, että asia on huomattavasti monipiippuisempi.
 
Herakleitoksen fragmenteissa lausahdellaan virrasta (potamos) ja sen äärellä olevista (tai virtaavista) olennoista yhtä sun toista. Puhe on muun muassa saman ja ei-saman, olemisen ja ei-olemisen suhteista, jotka eivät jätä ketään kiinteäksi. Kiteytys saman virtauksen ja saman astujan mahdottomasta kohtaamisesta on vain osa monipolvista tulemisen ajattelua. Ja tiesihän jo Aristoteleskin Metafysiikkansa IV kirjassa kertoa legendaarisen happamasta Kratyloksesta, joka oli pitänyt Herakleitoksen usein lohduttomaksi koettua kieltolausetta aivan liian toivorikkaana: ”[Kratylos] itse näet uskoi, ettei [samaan virtaan] voisi astua kertaakaan” (suom. Tuija Jatakari, Kati Näätsaari & Petri Pohjanlehto).
 
Jäätteenmäki ei televisiohaastattelussa 20. maaliskuuta maininnut Herakleitosta nimeltä. Hän sanoi vain lueskelleensa filosofiaa ja löytäneensä filosofisen ajatuksen, joka sattumoisin tiivisti hänen omat tuntonsa käyntiin hyrähtäneestä puoluejohtajakilvasta. Samana päivänä keskustalainen Verkkoapila uutisoi Jäätteenmäen lähettämästä kommentista, jossa meppi kertoi, ettei aio pyrkiä Suomen Keskustan puheenjohtajaksi. Lausumassaan, joka itse asiassa sisältyi hänen Uusi Suomi -blogiinsa, Jäätteenmäki nimesi konsultoimansa viisaudenrakastajan:
 
”Kun pohdin omaa ehdokkuuttani, silmiini sattui filosofi Herakleitos, joka eli noin 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Herakleitos neuvoi minua kaukaa historiasta: Älä astu kahdesti samaan virtaan! Herakleitoksen mielestä kenenkään ei pidä astua toista kertaa samaan virtaan, sillä sen enempää virtaan astuja kuin virtakaan eivät enää toisella kertaa ole samanlaisia. Virta ei enää ole sama virta ja niin kuin vesi juoksee, kaikki muukin juoksee ohitsemme elämässä; kaikki virtaa.”
 
Tämä Herakleitos-tulkinta sekä toimii että ei toimi. Se on naureskellulla tavalla vulneraabeli mutta myös monin verroin poliitikko- ja kolumnistivakioita subtiilimpi. Siinä on arjen aromia ja analyyttista ahnautta. Vertailukohdaksi kelpaa vaikkapa kirjailija-aktivisti Alice Walkerin omelämäkerrallinen The Same River Twice. Honoring the Difficult (1996). Koko totuus Jäätteenmäestä on yhtä juokseva kuin koko totuus Herakleitoksesta.
 
Jäätteenmäen kommentin ensisijainen asiayhteys ei kuitenkaan ole 2 500 vuoden takainen Vähä-Aasia vaan nykyinen Pohjois-Atlantti, jonka geopoliittiset rannat ulottuvat paljoonkin Aasiaan. Yhdysvaltain armeija on iskenyt Kaksoisvirranmaahan kahdesti, 1991 ja 2003, ja kummallakin kerralla ylipäällikkönä on ollut presidentti George Bush. Ei ihme, jos sodasta (polemos) paljon puhunutta Herakleitosta huudetaan hätiin ovaalinmuotoisessa työhuoneessa. Kun The New York Times ja CNBC kuulivat nykyistä amerikanpresidenttiä viime syyskuussa, Obama kiisti olevansa menemässä vanhaan halpaan: ”Historiasta pitää oppia. Onhan jokainen historiallinen hetki erilainen. Koskaan ei astuta samaan virtaan. Eikä Afganistan siis ole Vietnam.” (http://www.nytimes.com/2009/09/15/world/asia/15policy.html)
 
Erinäisistä samuuksista erkaantumisessa on Obaman hallinnolla täysi työ. Jäätteenmäen haluttomuutta ottaa jälleen ratkaiseva askel laiturilta alas vähentää varmastikin se, ettei edellinen viivähdys virrassa – Suomi–USA-turvallisuussuhteiden arveluttavuuksien luvattomaan paljastukseen tyssännyt pääministeripesti – tarjonnut hänelle tai kansakunnalle mitään järin katarttista. Sananparret sikseen, jos katsoo Jäätteenmäelle tutuimpia uomia, ei sen enempää Lapuanjoki kuin myöskään Kyrönjoki, Ähtävänjoki, Lapväärtin-Isojoki, Närpiönjoki, Purmonjoki, Kruunupyynjoki ja Teuvanjoki, saatikka S/Zenne tai Ill, juuri ketään kutsu rypemään. Eduskuntavuosina (1987–2007) ääniharavalle taatusti tutuksi tulleessa Vantaanjoessa on oma eittämättömän herkkä raikkautensa, siinä missä hiljaiseksi vetävä gangesmaisuutensakin, mutta etenkin noissa etelänpohjanmaalaisissa puroissa lainehtii enimmäkseen uimakelvotonta, tehomaatalouden pilaamaa vettä.
 
Obamasta muuan tarkkailija totesi, että häneltäpä ei reetorina jää käyttämättä yksikään vähänkin lentokykyinen lause. Herakleitoksen lainausta on käyttänyt sittemmin rutiininomaisesti muiden muassa äärioikeiston uudesta tulemisesta huolestunut wieniläinen omapääkommunisti Kurt Wendt tammikuussa Die Presselle antamassaan haastattelussa. Ja huomattavasti Jäätteenmäkeä koomisemmin, lähelle pastiššia ”ei saa jäädä makaamaan kahta kertaa samaan tuleen”, pääsi tammikuisessa blogauksessaan ruotsalainen kristillisdemokraattipoliitikko Ebba Busch.
 
Sosiologi Wolfgang Streeck turvautui virtavertaukseen maaliskuisessa Frankfurter Allgemeinessa, kun hän arvosteli kovin sanoin Saksan hallituksen ”kriisinhallintaretoriikkaa ja -käytäntöä”, jossa ollaan muka ”pienen ihmisen” asialla, vaikka suositaan vanhaan hyvään tapaan omistajien etuja ja sorsitaan vuokralaisia ja työttömiä.
 
Aforismin meikäläisittäin herkullisin poliittinen käyttöesimerkki tulee kuitenkin Ranskasta. Jean-Pierre Raffarin vastasi kesällä 2008 tunnetun toimittajakaimansa Elkabbachin tv-uteluun, suostuako mahdollisen kutsun käydessä uuteen pääministerikauteen: ”Tiedättehän, että, kuten Herakleitos sanoi, samassa virrassa ei ikinä pulikoida toistamiseen.” (Ranskalaiset tosiaan käyttävät sanonnasta kernaimmin kokovartaloverbiä, refleksiivistä teonsanaa se baigner eli ”kylpeä”.) Raffarinia, entistä euroedustajaa ja 2000–2005 presidentti Jacques Chiracin oikeistohallituksen nokkamiehenä toiminutta miestä, ilkuttiin Herakleitoksen väärinymmärtämisestä täsmälleen samoin kuin Jäätteenmäkeä nyt Suomessa. Olisi pitänyt poliitikon tietää, sanottiin, että ei filosofi suinkaan jaellut moraalisia neuvoja saati uranvalintavinkkejä tai elämänkoutsausta, vaan puhe oli kokonaan toisen painoluokan asioista. (http://www.morbleu.com/on-ne-peut-entrer-deux-fois-dans-le-meme-fleuve-a...)
 
Jostain syystä tämä ylimääräinen arvonanto, jota kolumnistit nyt Suomessakin syytävät politiikkaa syvällisemmälle filosofialle, ei pahemmin lämmitä. Rystykohteliaisuuden tuntu on kiusallinen, vaikka tai semminkin kun yksi blogaaja, oikeustieteilijä Jyrki Virolainen, riehaantui Jäätteenmäen Herakleitos-kinkereiden äärellä toivomaan Suomeen filosofipresidenttiä esimerkiksi Pekka Himasesta.
 
Samassa ohjelmavirrassa ollaan lillitty jo hyvä tovi. Turhaan syyteltiin taannoin Jäätteenmäen puoluetoveria Mikko Alataloa siitä, että hän kopioi kappaleensa ”Yhdentoista virran maa” (1978) Bob Dylanin viisusta ”Song to Woody” (1962). Olihan Dylankin, aivan folk-laulun oppikirjojen mukaan, tehnyt omansa Woody Guthrien laulun ”1913 Massacre” (1941) pohjalta. Kratylos ratkaisi same ol’ samon ongelman aikoinaan luopumalla puhumisesta kokonaan ja siirtymällä vähäisiin käsieleisiin. Jäätteenmäki selvisi sanomisineen verraten kuivin jaloin. Hienointa oli se, että vain viisi päivää oman vetäytymisilmoituksensa jälkeen hän kehui niitä, jotka altistavat itsensä ja lähtevät esimerkiksi kaikesta ja kaikista, kuten kolumnisteista, blogaajista ja muista nettikeskustelijoista, huolimatta mukaan puoluejohtajakisaan. Jäätteenmäki suitsutti eritoten vetreää haastajaa Mauri Pekkarista: ”Virtaa riittää, ja se on onneksi isänmaalle.” (http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/news/articles/8494.html?...)
 
Jarkko S. Tuusvuori
 
 
Syndicate content