Esoteria ja filosofia Suomessa -konferenssi Helsingissä 12-13.10.

Esoterian määritelmästä ei vallitse täydellistä yksimielisyyttä, mutta käytännössä sillä viitataan esimerkiksi alkemian, hermetismin, teosofian ja antroposofian kaltaisiin suuntauksiin. Erotuksena siihen usein yhdistettävästä mystiikasta esoterialle ominaista on, että se ei asetu ongelmitta eristettäväksi ainoastaan henkilökohtaiseksi ainutlaatuiseksi kokemukseksi, vaan esoteria ikään kuin tunkeutuu vaihtelevissa määrin ja eri tavoin teologian, filosofian sekä tieteiden omaksi julistamalle alueelle. Hanegraaff onkin sosiologin taustaltaan suorastaan määritellyt esoterian valistuksen jälkeisen järjen ja tieteen ”poissuljetuksi toiseksi”.

 

Lyhyen historiansa aikana systemaattinen esoterian tutkimus on kumonnut monta myyttiä koskien esoterian marginaalisuutta. Egil Asprem on tutkinut esoterian roolia 1900-luvun alun keskeisimpien luonnontieteellisten löytöjen taustalla. Jason Josephson-Storm on osoittanut ihmistieteiden synnyn ylipäätään olleen läheisessä yhteydessä aikansa esoterian kenttään. Useat tutkijat ovat havainneet esoteerisella ajattelulla olleen merkittävän roolin erilaisten poliittisten liikkeiden taustalla. Suomessakin esimerkiksi Koneen säätiön rahoittama Uuden etsijät –tutkimusryhmä on tutkinut ja popularisoinut kattavasti esoterian merkitystä suomalaisessa 1800-1900-luvun kulttuurihistoriassa.